Perustarpeiden noidankehä

Hajoon näihin kaheksan aamuihin.

Eilen illalla väkersin matikkaa niin myöhään, etten yksinkertaisesti jaksanut mennä suihkuun. Aamulla silmät tuntu niin raskailta, etten yksinkertasesti jaksanut nousta ajoissa, jotta olisin ehtinyt suihkuun. Siispä lopputuloksena piti pistää pipo päähän, kun tukka näytti niin herkullisen freesiltä. Toisin sanoen: tänään en ole näyttänyt enkä tuoksunut hyvältä.

Joskus on hyvin rankkaa olla ihminen, kun siihen liittyy niin paljon kaikkea rankkaa. Niinku peseytyminen tai syöminen tai ulostaminen. Miettikää nyt.

Jaksoin sietää koulupäivän suht virkeenä ihan vaan sillä tiedolla, että koulun jälkeen pääsen päikkäreille. Tiedän, kuulostaa ihan sairaan hienolta ja jännittävältä elämältä.

Tajusin äsken, että tykkään folkista. En oo ikinä ajatellu. Tai no siis musiikkityylit nyt on muutenkin niin epämääräisiä, mutta joka tapauksessa. Tällaista tiedostin.

Hei en minä nyt jaksa kirjottaa. Oon ollu tyhjäpää koko päivän, niin taidan jatkaa tätä iltaan asti. Ja ehkä käydä viimeinkin siellä suihkussa yhteisen hyvän vuoksi.