Julmettu Itkuärsytys

Tänään inhoon maailmaa.

En ees tiiä, mistä se loppujen lopuks alko. Varmaan niistä saakelin meksikon papupihveistä.

Maailman pienin asia ehken, mutta ihan hullun ärsyttävä: ruokalista lupas tänään meksikon papupihvejä kasvisvaihtoehtona, mutta niitä ei ollut taaskaan kun pääsin syömään. Tämä on käynyt ennenkin.
Sitten tosin selvisi, että niitä oli hetki sitten vielä ollut, mutta olivat loppuneet kesken. En tiiä, miks pimahin siitä niin täydellisesti. Otti vaan rutosti päähän, että ruokala on joko tilannut lupaamaansa ruokaa liian vähän tai sitten ääliöt ihmiset ottaa kasvisruokaa vaikkeivat ole ilmoittaneet syövänsä sitä. Ja se on mitotettu meidän vegejen tarpeisiin.
Ja jotkut ottaa kasvis- JA liharuokaa. Ja sitten tuloksena on se, ettei kaikille VEGEILLE riitä.
Voi luoja mua raivostutti. Ne korvikkeena tarjotut sekundakasvispihvit on niin pyllystä. Minä olin valmistautunut saamaan meksikolaisia papupihvejä!!!!
Sitten keskustelin aiheesta ruokalan tädin kanssa, onneks sen kivoimman niistä.

Joka tapauksessa, tuosta papupihvi-episodista jäi koko päiväksi sellainen ihme virittäytynyt tila. Joka ikinen asia otti päähän. Vaihtelevasti olis tehny mieli ruveta riehumaan, kaadella lukion käytäviltä kaikki kaapit ja tuolit ja pöydät ja repiä matikanluokassa valkokangas alas ja nirskuttaa liitua taulua vasten ja juosta ruokalaan ja heitellä perunat pitkin lattioita ja kaataa maitotötsä, ja vaihtelevasti ruveta pillittämään ihan hulluna.

Olin koulussa puoli viiteen kirjottamassa jotain tyhmää äikän esseetä ja sitten pelästytin reksin kun tulin pimeästä vessasta, ja se oli luullut olevansa ainut ihminen koko talossa.

Busseja ei mennyt just sillä hetkellä kun olin keskustas, joten lyöttäydyin äipän seuraan. Vikatikki. Se halus käydä joka paikassa, ja meni törkeen paljon aikaa, ja Sokkarilla iski taas ihan törkeä ahdistus ja ärsytys kun ihmiset oli vaan niin hulluja ja suu vaahdossa ostelemassa kaikkea ja en tiiä, rupes vaan oksettamaan se kulutushysteria ja halusin vaan pois sieltä vihaamaan maailmaa.

Tai siis, c'moon: äippä osti iskälle 77€ maksavan tuoksun joululahjaks. Kaunis ajatus ja silleen, mutta jotenkin siinä vaan kulminoituu meidän perheen holtiton ja tyhmä rahapolitiikka.
En varmaan ikinä pärjää omillani kun en oo oppinut kuluttamaan järkevästi.

Sitten kun viimeinkin tultiin kotiin, PRISMAN KAUTTA(!!!), olin ihan täysin tyystin totaalisen kypsä ja iskä lauko ylläripylläri heti keittiöstä jotain fiksua ja filmaattista ja sitten tulin yläkertaan ja itkin.

Ja nyt mun silmät on ihan kirkkaat, kun itkemisestä on kulunu tietty aika, en tienny et mun silmät voi näyttää näin hienoilta.

Tämä ilta pitäis vielä oikeesti rutistaa, sitten olis jo helpompaa eikä ees enää ku kaks päivää koulua huomisen jälkeen. Tai oikeestaan puoltoista. Mutta ottaa vaan vaikeesti ja kiinnostus on nollassa ja haluisin vaan olla vihane ja äkäne ja töykee ja ilkee ja ikävä ja julkee.

Ja EI, hormoneilla EI ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ken niin väittää niin katson sitä julmasti.