Kuurankukkasia ja unikuvia

OI, tänä aamuna melkein itkin onnesta!

Vaikka lähdin taas kiireessä viulun kanssa taiteilemaan bussiin (kun luulin, että tunti alkaa varttia aijemmin mitä se todellisuudessa alkoi), niin ehdin huomata, että maassa oli KUURAA ja se oli ihan järkyttävän kaunista ja näytti muutenkin siltä, että saattaa jopa tulla oikea aamu!

JA SE TULI!!! 

Viulutunti ku loppu ni tuijotin vaan luokan ikkunasta ulos ja olin niin onnellinen kun näkyi ekaa kertaa kahteen viikkoon kirkas, kuulas taivas ja auringonnousu.

Voi luoja se oli hienoa. Sit kun kävelin koululle niin tuuli puhals puusta mun päälle sellasta lumikidesadetta. Sillon meinasin oikeesti itkee.

Maailma oli heti paljon valoisampi ja ihanampi. Hymyilin koko matkan koululle.

Sit tosin hymy hyyty ku enkunabiryhmiä oli järjestelty uusiks ja vaiheltu opettajia, ja mulle tuli sellanen liian löysä lähes eläkeläinen, jota en tod olis halunnu vikalle kurssille. Pitää opiskella ite sit tuplarivakasti, et tulee jotain tehtyäkki.

Et se kyl ärsyttää.

Matikassa meinasin edelleen nukahtaa, en saa siitä yhtään otetta. Unista sen sijaan saan!

Koulupäivä oli tänään pitkä ku neljään ja sit lisäks säestysharkat, joissa olis tehny mieli läimiä sekä kuorolaisia että musaopettajaa, mutta olin hillitty. Pystyn siihenkin, uskokaa vaan. Sit hummasin kirjastos läksyjä tunnin ja sit menin syömään kreikkalaista, supervalkosipulista tsatsikia ja semmosa. Meidän aikuisopiskelijamajoittuja halus tarjota meille, kun se on pyöriny nurkissa pitkin syksyä. Itse asiassa oli vähän hassua, kun se sanoi että ollaan melkein ainoita, keille se ees osais kuvitella menevänsä. Tai siis että muut ei ihan helpolla avais oviaan ja ottais. En tiedä, onko se totta - minä oon pienestä saakka tottunu, et meillä pyörii populaa jatkuvasti - mutta minusta ainakin on kivaa, että ovet on avoinna. Toki koti on koti. Se on yksityinen ja aika haavoittuvainen arvostelulle.

Mutta kyllä mä silti haluan, että tulevaisuudessa, kun mulla joskus on oma kämppä, niin tutut voi kokea että sinne on tervetullut ja yöksikin pääsee tarvittaessa, ilman et se olis joku major ongelma.

Huhhuh. Nyt tekis mieli vaan et olis viikonloppu heti nyt. Ei huvittas tarttua mihinkään, haluisin vaan lööbata ja ehkä jutella. Pitkään.