Ekaks käveltiin 40 minsaa Henskin luo Minden kanssa ja osattiin käyttää jopa oikopolkua, jota ei meinaa koskaan löytyä. H:n pikkusisko oli ihan onnessaan kun tuli koiravieras käymään ja se käytti Neekun jossain vaiheessa vapaaehtoisesti yli tunnin kävelyllä sillä aikaa kun me laiskat katottiin Rakkautta vain. En oo nähny sitä aikoihin ja olin ihan järkyttyny ku tajusin et seki on tehty jo -03. Ja minä muistan kun leffateatterissa oli niitä mainoksia ja mietin, että ompa paljon tunnettuja näyttelijöitä! SIITÄ ON JO KUUSI VUOTTA! Kaaaaaameeta ku aika juoksee.
"Pyllykkää on kyllä kertynyt!"
"Missä vitussa se takkiperkele on?"
Ei me oikeestikka tehty mitään järkevää, jauhettiin vaan turhuuksia. Neekkuki jakso olla ihan rauhassa, ku usein se on levoton toisten nurkissa. Ehkä siks oli helpompaa, ku ei ollu eka kerta. Illalla käveltiin sama lenkki takas kotio ja nyt tuo koira tuolla ihan väsynä tuhisee. Kerrankin sen elämässä tapahtui jotain. Lål.
Äippä oli varannu meille huomiseks ruokailun OSiin. En oo käyny siellä koskaan JÄNNÄÄ! Haluisin muutenkin huomenna käymään kirjastossa, joten ehkä mun täytyy uskaltautua kaupungille. Vaikka kuulinkin, että siellä oli ollut tänään ihan hullu meininki. Jotenkin koomista, miten ihmiset menee sekasin ku vaan ilmotetaan että nyt on ALEt.
Minä tein tänään päätöksen. Viimeinkin. Ärsyttää olla tällanen hermoilija ja ahdistuilija, mutta kun meen aina ihan lukkoon jos asiat koskee muitaki ku vaan itteeni. No mutta, nyt en kuiteska enää jaksa jahkailla eikä mun tarvikkaan. Enää muutama päivä ja saan kaikki tänne minu luokse! HIIIII oon niin ilonen! Jee! Parast!
Tänään keittiössä tapahtui taas vaihteeksi ihan ihmeellinen kohtaus, jossa kaiveltiin menneitä ja itkettiin ja oltiin vihaisia. Tällasten jälkeen tulee aina ihan suunnattoman raskaana se fiilis, että voi miten kaipaisinki vähän etäisyyttä tästä talosta ja näistä ihmisistä.
Halluisin jo omaan kotiin ja omaan rauhaan, edes vähäks aikaa. On niin väsyttävää olla mieliksi ja sietää muiden oikkuja - ja omia oikkuja muista heijastuneena.
Mutta sen ainakin taas tiedostin, ettei katkeruus saati itsekkyys ihmisestä hevillä irrota otetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti