Sininen hetki

Kai tässä kuuluu heti aluks toivottavaa kaikille hienoa itsenäisyyspäivää - Suomi ei oo kenenkään vallan alla ja silleen - jos nyt joku sitä erityisesti juhlii. Minä oon ollu aina vähän saamaton ton itsenäisyyspäivän suhteen. En oo koskaan katsonut (tai lukenut) Tuntematonta sotilasta, vaikka nytkin se tulis telkusta. Tiedän, oon nolo. Aukko yleissivistyksessä. Ja isänmaallisuudessa.

Asiaan on vaan vähän vaikea suhtautua, kun on itse elänyt koko elämänsä Itsenäisessä Suomessa. Taistelut sen itsenäisyyden saavuttamiseks on aika kaukasia asioita. Läheisin kosketus niihin on varmaan tullut mummin kertomusten perusteella, eikä sekään niistä jatkuvasti puhu.

En mä oo koskaan kattonut itsenäisyyspäivän vastaanottoakaan. Tai siis oon vilkuillut satunnaisesti, mutten varta vasten kattonutkattonut.

http://www.reikalevy.fi/Link.aspx?id=577597

Unohdin muuten kertoa, että Neekulla olis ollu synnytyshetki tän viikon alussa, jos se olis ollu paksuna. Eipä oo pentuja nurkissa näkynyt, joten sinne meni sekin haave koiran äitiydestä. Tammikuun lopulla Neekku täyttää viis vee, joten se alkaa olemaan ensisynnyttäjäks turhan iäkäs. Riskit kasvaa. Ja koska me tykätään enempi Neekusta kuin utopiasta koiranpennuista, niin ei me yritetä sitä enää astuttaa.

Nera olis ollu söpöin ja paras äitikoira.

Se on ollut muuten viime päivinä tosi apaattinen. Eilenkin illalla teki heti vaan pissit ja kakat eikä sen jälkeen suostunut lähtemään pidemmälle kävelylle. Halus vaan kotiin. Siitä on tullu passiivinen, se vaan lötjöttää jatkuvasti. Ehkä sillä on epäonnistuneensynnytyksenjälkeinenmasennus tai sitten ihan vaan kaamosmasennus, koska se on niin talvikoira että lumettomuus varmaan pistää senkin mielen maahan.

Tää usean päivän kestänyt routa on hyvä juttu, mutta voisko nyt KUITENKIN tulla myös vähän lumisadetta???

Mun ajatukset kiertää asioiden suhteen kehää. Mä vaan odotan ja odotan, mutta kun se ei auta aikaa kulumaan nopeemmin. Enkä oikein haluiskaan sen kuluvan nopeemmin, koska kyllä mä tahdon elää kaiken sen ajan mitä mulle on annettu.

Mutta olis kiva että jotkut jutut olis kuitenki lähempänä. Yhyy.

Eilen äiti vei mua nuorteniltaan. Selitin, että olis ammattilaisvapaaottelut samaan aikaan, mut se olis ollu jo vähän liian rankkaa.

Ä: "Ai sä menit sen kanssa!"
O: "Öö, niin ja sen kavereiden?"
Ä: "Niin mutta että menitte yhessä!"

O: "...niin?"

Ä: "Ootko sä kiinnostunut siitä jannusta?" (se ihan oikeasti sanoi JANNU)

O: "...äiti, mitä IHMETTÄ??"

Ä: "Että ootko sä kiinnostunut siitä jannusta?"

O: "EI, EN ole kiinnostunut. Eihän se nyt sitä tarkota!"

Ä: "No ei kai se sitten. Ompa hienoa, että voi tuolla lailla mennä vaan kaverina."

O: "Tietysti voi?"

Ä: "Eikö se sitten tarkota mitään?"

O: "No en MINÄ ainakaan tarkota sillä mitään!"

Ä: "Toivottavasti sekään ei sitten tarkota. Ompa kyllä kiva kun voi vaan tuolla tavalla mennä kaverina."

Taisi olla tyttö-poika-kaverisuhteet vähän vaikeampia äipän nuoruudessa.