Tänään kävi jotain, mitä ei oo ikinä ennen käyny. Heräsin vaan yhtäkkiä, 13 minuuttia ennen kellon soittoa. Silleen PING. Kesti hirmu kauan, että tajusin mitä kello on ja mitä se tarkottaa. Oli outoa herätä kertaheitolla. Olin sitä ennen nähny jotain ahdistavaa unta, en muista yhtään mitä siinä tapahtu, mutta oli pakko yrittää nukahtaa vielä ettei jäis koko päiväks sellasta ikävää tunnetta. Ahdistavista unista aina jää.
Mun tennarien kantapalat on kovia kokeneet, YHYY! Aattelin et vois ensiapuna teippiä ne:
O: "Äiti, onko meillä jesaria?"
Ä: "Tänäänhän on perjantai, tossahan tuo hesari on."O: "...eiku JEsaria."
Ä: "Mitä se on?"
Kävin pitkästä aikaa viulutunnilla aamulla. Jarppa on symppis, kun se on aina niin ilonen minun näkemisestä. En tiedä, onko sen muut oppilaat niin tylsimyksiä vai tykkääkö se vaan pilkata minua. Mutta tunti oli kiva.
O: "MINÄ MENEN NYT heippa"J: "Täytyy tulla ihan ovelle asti saattelemaan, että Orvokki kokee tulleensa huomioiduksi!"
O: "Jaahas."
J: "Pärjäätkö nyt varmasti ens tiistaihin?"
O: "PÄRJÄÄN. MOIKKA."
Samaan aikaan ohi käveli se yks pitkäpunatukkainen 24/7naurava hymypoika, joka oli siinä yhdellä Idols-kaudella. En muista enää millä. Se pääs teatteriviikonloppuun loppuun asti ja oli Kuopiosta. No joka tapauksessa, nään siitä aina välillä vilauksen konsalla ja nyt se kuuli meidän sananvaihdon ja hymyili. Lål.
Niin ja Jarppa kutsuu mua vieläkin pikku-orvokiksi, vaikka olen 18.
Kävin koulussa syömässä puuroa, haukkumassa abihupparien mallit huonoiksi ja kirjottamassa enkun aineen. Tosi raskas perjantai siis. Kotona suunnistin autotalliin ja kaivoin romukasasta sopivan kokosia vanerilevyjä vietäväksi olohuoneeseen. En mä ihan toivoton oo, koska taiteilin niistä pöydän keskelle lattiaa - vaikka totta kai käärin ne levyt ensin pöytäliinaan ja silleen, ettei tuu tikkuja ja muuta. Sit raahasin säkkituolit alhaalta ja ylhäältä ja keräilin tyynyjä ympäri taloa lattialle. Lopputulos ei ehkä ollut maailman käytännöllisin, mutta ainakin ihan hieno!
Minde tuli ja suunnistettiin Prismaan Veran ja iskän kanssa, tosin verenpaine alkoi vaihteeksi nousemaan jo automatkalla. Sitä paitsi mikään ei meinannu sujua. Heittelin vahingossa meikinpuhistusaineen kaupan lattialle, mietin ilmalennon aikana että "ÄLÄ AUKEA ÄLÄ AUKEA" ja sitten se aukesi ja mua otti päähän. Hedelmäosastolla ei meinannu viinirypäleetkään pysyä käsissä. (Olis kyllä ihan sairaan siistiä vaan ruveta riehumaan keskellä vihanneshyllyjä, heitellä vaan tomaatit maahan ja ihmisiä perunoilla päähän jajajajaja se olis hienoo.) Teki mieli myös repiä pikkuveikalta kurkku auki, mutta jätin sen tekemättä. Mutta kai minulle nämä ajatukset suodaan ihan hyvin perustein; ainakin Minde antoi mulle synninpäästön ja totesi, että meidän koko perhe on ihan sekopää.
Kyllä me kuitenkin kotiin selvittiin, ONNEKS. Henzki ja Suppokin liittyi seuraan, tytöt teki torttuja, minä pesin omenoita ja pilkoin juustoja ja häsläsin. Saatiin olkkariin ihan nätti tarjonta aikaan. Ja sit mätettiin. Ja juotiin glögiä. Ja pelattiin. Niin ja oli mukana myös Maiski ja Romppa. Hyvät pikkujoulut! Tosin kellään ei ollu tonttuhattua, minun oma hieno on kadonnut jonnekki.
Haluan omaan kotiin sit sellanen matalan söpön pöydän, jonka vieressä voi istuu tyynyillä.
Oon edelleenkin ihan rakastunut tähän Death Cabbiin. Vaikka sillä on kyllä tyhmä nimi. Mut pikku vikoja.
Minuu unettaa. Ihan järisyttävän ihanaa, että huomenna saa nukkua.
PS: Mun hiiren selauspyörylä tais hajota. Tai ainakin se muljahti jotenkin ja rupes rohisemaan kummallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti