Kahden toimen päivä

Eilen nauroin aika älyttömästi kun katoin Chris Waittin A Complete History of My Sexual Failures. Ei tietysti ehkä sais nauraa, kun miehellä on takana vain epäonnistuneita ihmissuhteita ja koko tyyppi on suoraan sanottuna aika älyttömän saamaton kusipää, mutta en voinut sille mitään. Se oli niin surkuhupaisa.

Aamulla mulla oli herätessä tosi omituinen olo. Istuin varmaan viis minuuttia vaan sängyssä, kulmat kurtussa ja yritin miettiä mitä olin illalla ajatellut että aamulla pitäis muistaa miettiä - mutta en muistanut. Hah.
Enkä mä tänäkään aamuna osannu pistää naamaan muuta ku vettä ja teetä. Mun joululoman aamurutiini on ollut lähes poikkeuksetta sellanen, että raahustan keittiöön, juon ison lasin vettä ja otan D-vitamiinin, laitan vettä kiehumaan ja alan lukea sanomalehteä. Sitten ku vesi on kiehunu laitan teetä ja jatkan lehden lukemista.
Eikä mun tee mieli syödä mitään.
En tiiä johtuuko se siitä, että ei vaan tee mieli, vai onko se psykologinen juttu, että koska meidän jääkaappi on niin tukossa niin ei huvita ruveta kaivamaan sieltä mitään. Oon ollut niin monta päivää koomassa, etten oo jaksanu heittää ees vanhoja ruokia pois (ja tunnetusti kukaan muukaan sitä ei tässä taloudessa tee). Joten jääkaappi on ollut kaoottinen.

Olin kuulemma luvannut Mirelle lukea lomalla Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla, ja vaikken tarkasti muistakaan kyseistä lupausta niin toteutin sen joka tapauksessa tänään. Kertaistumalta. Tuntuu tyhmältä jättää kesken ilman syytä.

Se oli eka Coelhon kirja, minkä oon koskaan lukenut, vaikka oonki usein aatellut että pitäis ees joku lukea. Aattelu ei silti paljon auta, jos ei toteuta.

Minä en oikein vieläkään tiedä, mitä tuosta kirjasta pitäis ajatella vaikka lopettamisesta on jo puol päivää. Periaatteessa se oli ihan mielenkiintonen, mutta en silti tiiä tykkäsinkö siitä varsinaisesti vai en. Se tuntu jotenkin poukkoilevalta ja Coelhon kirjotustyyli vähän teennäiseltä, ainakin aluks. Tai jotenkin se tyyli ja asioiden käsittely tuntu koko ajan muuttuvan, ja vaikka ohimennessä raapastiinkin monia mielenkiintosia aiheita, niin niiden funktio tarinan kannalta jäi kuitenki vähän hämäräks. Vaikka luulisin että Coelho on sitten käsitellyt niitä tarkemmin muissa kirjoissaan, mutta se oli jotenkin häiritsevää. En tiiä. Vähän sellasta sinne sun tänne sohimista.

Heräämisen ja yhden kirjan läpikahlaamisen lisäks en oo tehny tänään oikeesti yhtään mitään muuta ku siivonnu. Ja siivonnu. Ja siivonnu. Ja on niin masentavaa, ku sille sotkulle ei oikeesti oo loppua, koska on niin tuhottoman iso huusholli ja liikaa tavaraa. Mutta ainakin oon yrittänyt ööö monta tuntia. Lähinnä siksi, että saan huomenna vieraita (JEEEE!!!). Harvemmin mä muuten olisin näin ahkera. Kyläilijät on aina hyvä tekosyy repiä ittesä touhuumiseen.

Nyt oon aika väsyny ja mun kädet on ihan kuivat ku lätränny ties minkä myrkkyjen kans ja tuntuu tosi likaselta itekki ja sitä paitsi minun oma huone on edelleen räjähtäneen näkönen, koska en ehtinyt edetä vielä tänne saakka. Joten huomenna jatkuu. Etukäteen pelottaa myös uuden vuoden aaton kaupassakäynti, koska voi olla liian paljon porukkaa ja tuotteet loppu.
Mutta kullekin päivälle riittävät sen omat murheet vai miten se meni.

Nyt minä haluan vain ruokaa ja suihkuun. Huomenna uus vuos ja ystäviä ja HIIII! 8)