Mistä saamattomuus oikein tulee jos ei geeneistä??

Joo. Neljältä Minnan kanssa koulusta kotiin kävellessä jo ihan iltameininki ku katuvalot vaan loistaa. Kiva homma. Plus saakelinmoinen kouluturhautuminen: historian kertaustunnit on ainoat oikeesti dynaamiset ja sellaset, että siellä jaksaa olla hereilläkin ilman sen kummempia ponnisteluja.

Enää pari viikkoa jouluun. Kyllä mä jaksan. Kyllä mä. Kyl kyl.

Tein hypärillä muutamia naisellisia ostoksia hetken impulsiosta: pitsipannan, rusettipannan ja nappikaulakorun. No okei, ei toi viiminen nyt varsinaisesti korosta mitään naisellisuutta. Mutta en oo pitkään aikaan ostellu mitään tollasia periaatteessa turhia härpäkkeitä. Haluisin kyl jotain isoja kaulakoruja. Mutten mitään ällöjä.

Yäää, minua uuvuttaa jo pelkkä ajatus matikanläksyistä ja jostain äikän pakertamisesta. Huh. HUh. Auttakee.

O: "Taas on avattu suklaakeksipaketti väärin!"

Ä: "Ihmettelen, jos ei oo iskä ollu asialla."

O: "Eiku se tais olla Mirkku."

Ä: "Oho!"

O: "Hei nyt minä keksin! Kato ku jos Kirde on saanu ne salaliittoteoriageenit iskältä, ni Mire on saanu iskältä pakettienväärinaukaisugeenit!"

Ä: "Ja minulta hienotunteisuuden."

O: "HAHHAH hienotunteisuuden?? Sinähän oot niin blunt ku voi olla!"

Ä: "Blant?"
O: "Suorasukanen!"

Ä: "Niin joo, ehkä se hienotunteisuus on sitten iskän heiniä."

O: "!! Haha, ite vielä myönsit! Ja äsken sanoit vielä päinvastoin!"

Meidän äiti ei ole savolainen. Se sitä paitsi nauro kaikelle mitä mä sanoin, tais olla vielä vähän unipöhnässä, kun oli ollu yön töissä ja kömpi suoraan keittiöön kun tein ruokaa.

Nyt yritän olla ahkera ja aloittaa opiskelun. Yhyy. Sydämeni itkee.