Kovaa ihmettelyä ja (pian) pehmeää koirankarvaa

Viimiset aamut on mulle aina hankalia herättäviä. Tuntuu, että on ennemminki sääntö ku poikkeus etten varmasti pääse ajoissa ylös ja valmiiks. Niin meinas käydä tänäänki, mikä johtuu kyllä puhtaasti siitä, etten eilen yöllä malttanut mennä nukkumaan. Silti ehin käydä suihkus ja laittaa naaman päälle ja vielä bussiinkin ajoissa.

Minde on ehdottomasti tämän päivän urheustapaus. Ensinnäkin se tuli minun kanssa joulukirkkoon - yksin olis ollu ankeeta - ja toisekseen se juoksi minun perässä monta tuntia kaupungilla ettimässä minulle talvikenkiä, vaikka sen oli tarkotus mennä suoraan kotiin kirkon jälkeen. Ihanan uhrautuvaista.

Mutta joulukirkko. En tiiä miks, mutta luterilaiset jumalanpalvelukset jaksaa vaan aina ihmetyttää minua. Kansa vaan istuu ja palvelus etenee, ja minun mielestä aitoa kontaktia ja/tai yhteyttä papin ja kirkkokansan välille ei oikein pääse syntymään. Sitä paitsi tämän päivän pappi oli se ärsyttävä kuminaamahymymies, joka piti joskus paljon aamunavauksia mein koululla, ja sillä on jotenkin raivostuttava puheen rytmikin.

Ja miks niissä joulusaarnoissa höpätetään aina lahjoista?? Onko se jotenkin nuorisoon vetoavaa? "Oleellinen kysymys, jonka suhteen teidän on tehtävä päätös, ettekä pääse siitä millään eroon on: kova vai pehmeä paketti?". Ja tuon kääntelyä ja toistelua ja vääntelyä koko saarna. Öö aha. Jouluhan ei oo muuta ku kovia ja pehmeitä paketteja. Varsinkaan kirkon näkökulmasta.

Tai siis. Ei siinä puheessa tullut mitään uutta, ei minkäänlaista tuoretta näkökulmaa, ei mitään mitä en olis ennen kuullut jonkun toisen suusta. Niin että sillon se on vähän yhtä tyhjän kanssa.

Hämmentävintä siinä näytelmässä on kuitenkin se, että suurin osa ihmisistä vaan aukoo suutaan (jos sitäkään) eikä laula yhteislauluja. Ei kai siinä mitään. Se on vaan vähän koomista ku menee kanttorin sooloks jatkuvasti. Niin ja en kyllä edelleenkään lämpee uruille.

Ei, ei se ookkaan hämmentävintä. Kaikkein hämmentävin juttu tais sittenkin olla uskontunnustus ja muut herransiunakset. Niiden lausumisen jälkeen pappi julistaa kaikkien synnit anteeksiannetuiksi, mutta minä en jotenkin jaksa uskoa että siinä hetkessä on ehtinyt edes mitään aitoa katumusta tapahtua, joten miten sillon muka voisi oikeesti saada synninpäästön? Mutta jos siitä jollekin tulee lämmin mieli, että pappi vakuuttaa puhtaaksi ilman mitään sen kummempaa, ni ei kai siinä sit... ens vuonna taas uusiks päästään helpolla, eikös näin? Tai sit ei.

Eikäku minä vedän taas sanani takaisin. KAIKKEINkaikkein hämmentävintä on kuitenkin se, että tuo on useimpien suomalaisten kirkko. Se on osa Suomen perinteitä ja kansanluonnetta.

Enkä minä todella ymmärrä sitä.

Mutta se siitä.

Minä löysin pitkän etsinnän jälkeen Minden avustuksella talvikengät, tosin huomenna pitää käydä vielä ostamassakin ne. Kokeilin huopikkaitakin, mutta mun varvas oli liian pitkä muutoin optimaaliseen kokoon. Tuli ihan sellanen nallefiilis ne jalassa. Hihi! Ja ehkä minusta huokuva pikkutyttömäisyys menis jo liiallisuuksiin, jos sellaset vetäsisin jalkaani. Joten se vaihtoehto hylättiin. Ja varvas sitä paitsi esti.
Joka tapauksessa, nyt ei voi kukaan enää inistä, että kävelisin lumessa "kesäkengillä" (joista muuten kantapalat on ihan ruumiit, miks en muista koskaan hankkia jesaria ennen kuin on liian MYÖHÄISTÄ!!)

No haluun keväällä uudet Converset muuteski. Sellaset naisten kevyt versiot. Ah rakkaus.


En ossaa ajatella, että ylihuomenna joulu.

Mutta yritän silti. Esim sillä tavalla, että pitää siivota, ettei olis ihan niin saastasta. Hyvä aina keksiä tällasia verukkeita, että sais ittesä tekemään jotain. Touhusin jo keittiössä ja heitin jääkaapista taas ylläripylläri ties mitä mätää menemään, tuli nälkä ja tein linssikeittoa, ja sen poristessa kävin pesemässä Neekun. Joulupesu. En ees muista millon viimeks olisin sitäki hinkannu shampoolla, hehe. Kohta pitäis harjata se jos on jo kuiva ja sitten ehkä vois imuroida ilmassa leijuvat koirankarvat ja jotain muuta lattianpesua ja sellasta.

Meidän talossa masentavaa on vaan se, ettei täällä näytä siistiltä vaikka oliski siivottu, koska kaikille tavaroille ei oo omaa paikkaa, joten ne kuleksii aina jossain.
Halluun jo oman kodin ja omat ongelmat. Nää yhteiset on ihan tyhmiä, kun niitä ei voi ratkasta yksin ja koska muita ei kiinnosta, niin ratkasua ei synny koskaan.
Jee.

Nyt meen vetelee Neekkua furminaattorilla. Jos se kävis terapiasta.