Ei ihan messissä

Minun aamut on olleet tavallisuudesta poikkeavia.

Eilen heräsin ihan toisessa todellisuudessa. En tiennyt mikä päivä on, olin ihan varma että elin viikonloppua. Mietin, että miks ihmeessä mulla on kello soimassa noin aikaseen lauantaina. Kesti ihan törkeen pitkään päästä todellisuuteen ja tajuta, että on tiistai.

Tänä aamuna heräsin siihen, kun Maijukka laitto mulle puol kasilta tekstarin. Sillonkin kesti pudota maan pinnalle ja paikallistaa kohta viikosta, mitä eletään. "Oon melko varma, että tänään oli aikanen aamu, esim keskiviikko, mut miks mä sit vielä oon sängyssä jos mun pitäs olla jo ylhäällä?"

En tie miks kello ei herättänyt, mutta se nyt kuitenkaan ei herättänyt. Muistan, että asetin vielä illalla ajankin. No, hällä väliä, olin supernopee ja ehdin tunnille minuutin myöhässä - ja kävin vielä suihkussakin!

(Siks piti kiiruhtaa, kun oli epsanjan sanakoe ja olis ärsyttäny ihan sikana jos se olis jääny tekemättä, koska luin siihen illalla ihan oikeesti. Kerrankin.)

Minä en muista enää, mitä eilen tein. Ihan hulluna ainakin just espanjaa, kun maanantaintunti jäi välistä kuuntelun takia. Sit taisin laskee matikkaa ja mennä kvartettiin ja soitettiin Beethovenia ihan hiessä ja Jarppa kehu meitä hirmuna, vaikka feilasin kyllä ihan tuhottomasti. Sit se unohti kännykkänsä konsalle ja mun piti viedä se opettajanhuoneeseen.

Tänään katottiin epsanjantunnilla surrealismiklassikko suoraan vuodelta 1929: Andalusialainen koira! Kesti hurjat vajaat 20 minuuttia ja puhetta ei ollut. Mustavalko. En tie ootteko nähny, mut se oli kyllä härö, haha! Se oli villiä kun se mies leikkasi naisen silmämunan halki ja kun yhellä miehellä oli kämmenessä reikä, josta tuli muurahaisia. Käsikirjoitus perustuu Luis Buñuelin ja Salvador Dalín painajaisiin ja uniin.

Koulusta pyöräillessä oli ihme ilma. Sellanen lempeän lämmin mutta ihan törkeen tuulinen. Koulun pihalla puolet pyöristä (jotka oli jätetty kielletyillä paikoille, hähä!) oli kaatunut ja tiet oli täynnä katkenneita risuja ja puunoksia, kun tuuli niin jumalattoman kovaa. Ja aurinko paisto. Se sama lempeys oli ilmassa vielä illallakin, mutta sillon ripotteli vähän vettä.

Mire oli käymässä kun tulin, ja juteltiin siitä miten kehossa tuntuu pahalta ja kaikki ruoka tuntuu ihan scheibalta ja haluttaisi paastota. Siskon sanomisia lainaten, suurin osa ravinnosta on kuitenkin oikeestaan epäravintoa, koska se on niin pitkälle jalostettua ja käsiteltyä, ettei alkuperäsestä oo jäljellä enää mitään oikeeesti hyviä aineita.

Poljin viulu selässä ja perhosia mahassa konsalle. Ehdittiin soittaa ihan vähän, ennen kun morsio koputti oveen, ja sit meidän piti soittaa sille sen häihin tulevat biisit. Kuulan häämarssia ja Akselia ja Elinaa ja sellasta. Minua pelotti, että sillä on jotkut ihan sairaan ylevät kuvitelmät meistä (saadaan kuitenkin palkkio, niin on pakko olla jotain vastinettakin rahoille), että sit se pettyy. Onneks pelko oli turha. Aah. Se oli niin liikuttunut Kuulan jälkeen, että melkein kyynelehti. HIHIHIHi

Tuli kevyt fiilis, eikä ne häätkään enää huoleta juurikaan. Jee!

Jos nyt jaksais pari päivää pinnistää kunnolla, sitten saisi vähän heittää lepiä viikonloppuna Kippolassa ja nähdä kaikkia kavereita ja hönätä ja jee, ompa kivvaaa 8)

JA! Mire oli ihana sisko, ja lähti minun kanssa kattomaan Kuvakukkoon viimisen näytöksen Miyazakin Laputasta. Kaikilla kavereilla oli tänään kunnollisuuspistos, ja ne halus opiskella.

Se oli kyllä hyvä leffa! Kunnollinen juoni, mielikuvitusta uhkuva tarina, söpöt päähenkilöt. Vaikka vähän naiivit. Mutta ei se ihan ältsisti haitannu. En jaksa uskoa noista Miyazakin varhasimmista, että ne on tehty jo 80-luvulla, kun ei ne tunnu yhtään vanhentuneilta tai mitään.

En jaksa keskittyä tähän nyt enempää, meen tekemään jotain näennäisesti hyödyllistä! Tai jotain 8)

(Anteeksi tämä blogin tason lasku, vaikkei se nyt pilviä koskaan ookkaan hiponut, mutta on vaan tuhoisa yritys yrittää kirjottaa aina illalla, kun ei jaksa enää keskittyä ja väsyttää jo. Päivällä en jaksa edes tulla koneelle, koska muuten jään lagittamaan siihen koko päiväksi. Tai sitten en tule sen takia, että yritän leikkiä että mulla olis elämää. Ihan sama. Yritän parantaa - jos jaksan. Hähä.)