Tsa-DAA!
DET ÄR ÖVER!
Minulle tullee kyllä ruotsia vähän ikävä, jos saan sanoa. Ei siis varsinaisesti sen opiskelua, vaan jotenkin vaan. Vähän tyhjä kolo jäi, kun oon papattanu sitä ääneen kesästä lähtien ja se on kivaa, se ääneenlukeminen 8) Ja nyt sit ei enää tartte, vaikka mikäpä estää.
Ois kyllä kiva, jos ei ihan heti kaikkea unohtas. Ehkä pitäs jollain tapaa yrittää ylläpitää tätä varta vasten hankittua kyvykkyyttä.
No mutta. Kirjotukset.
Aamulla jännitti jotenkin semisti, eikä tehnyt mieli syödä kunnolla mitään. Sit koululla apulaisrehtori ihmetteli mun teipattuja kaakaoita. Sit mua alko kusettaa heti kymppiminsan päästä, ku koe oli alkanu, mut päätin etten tasan oo eka jonka valvoja saattelee vessaan.
Jotenkin se koko koetilanne oli minusta vähän koominen: en voinu nostaa ite ees mun paikkanumerolappua, jonka puhalsin vahingossa kuminpurujen kanssa lattialle, vaan piti viitata valvoja nostamaan se. Niin ja loppupuolella myös mun eväskori tippu jostain syystä siitä pöydän reunasta. Vieläkin mysteeri, miks se sen teki.
Aika meni nopeesti, tosin en istunu ihan loppuun, vaan lähdin noin puolta tuntia aikasemmin ku koe ois päättyny. Pähkäilin muutenkin varmaan viis minuuttia ennen kun sain vietyä sen kokeen opelle, kun koko ajan mietin että "oonkohan tehny nyt varmasti kaiken" ja "pitäsköhän mun vielä jotain kattoo MUTKU EN JAKSAS ENÄÄ JAHKAILLA" jnejne.
En ossaa sannoo, miten se meni. Kai ihan hyvin. Ainakaan ei tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömältä, päinvastoin melko selkeältä ja jopa helpolta. Ei ollut kinkkisiä tehtäviä eikä juuri sanojakaan. Luetunymmärtämisissä muutama outo kohta, joista minun mielestä ei ollut mikään kunnolla oikein tai edes sinne päin, ja aineista en kans mene ihan takuuseen. Oli vaikee pysytellä sanamäärässä, vaikka piti kirjottaa onneks kaks ja toinen oli pidempi, 100-130 sanaa. Unohin kummastakin allekirjotuksen/vastaavan 8) Sinne meni siis jo muutama piste. Lål. Mutta aiheet ei ollu niissäkään vaikeita.
Loppupäätelmän on, että joko minä oon oikeesti oppinut jotain ja opiskellut, tai sitten se oli vaan helpompi mitä etukäteen kuvittelin sen olevan.
Nyt on jotenkin vähän tyhjä olo. Niin ja huolestuttaa, kun tossa oli kuitenkin melko vähän kirjottamista, ja keskiviikkona pitäs pökästä kuus esseetä, niin minun käsi varmaan kuolee kun se nytkin meinas alkaa jo jäykistymään loppuajasta.
Eväsvinkkinä kirjotuksiin on muuten ehdottomasti vihreät viinirypäleet! Sellaset pitkulansoikeat. Ne on hyviä ja sopii tohon tilanteeseen törkeen hyvin. Tosin Kire väitti, että se sai niistä mahan kipeeks aikoinaan omissa kirjotuksissa, mutta ei ainakaan mulle käynyt tänään niin.
Käytiin perheen naisten kanssa kahvilla ton mun koitoksen jälkeen ja sit äippä osti meille kaikille rintaliivit. Haha. Minusta se on vaan ehkä maailman masentavinta, että saakeli koska olen tietyistä kohdin liian pieni ja tietyistä liian suuri niin joudun maksamaan liiveistä 2-3 kertaa enemmän mitä suurin osa. Eikä oo tarjolla samalla tavalla miljoonia vaihtoehtoja niinku muille. En voi vaan mennä kauppaan ja kattoo et ompa nätit, mulle noi.
Että niinku niin. Olisin ihan mieluusti poveton ja silleen.
Ja ihan oikeesti, se on niin karua: jos on tyttö tai nainen, jolla on ihan mielettömät hinkit, niin se joutuu aina kärsimään siitä, miten se ei saa niitä piilotettua, ja se tahtoisi ne piiloon sen takia, ettei aina tarvis turhautua siitä miten kanssakeskustelijan ja muidenkin randomeiden, miesten JA naisten, katseet eksyy arveluttavan alas silmistä.
Hirveetä purnausta joo, mutta minua vaan aina välillä ottaa aivoon toisten puolesta.
Sujuvasti ajauduin ylppäreistä tisseihin 8) lal lal laa
Kerron vielä sen, että aattelin palkita itseni kattomalla pitkästä aikaa elokuvan - ja se olikin sitten oudoin elokuva aikoihin. Terry Gilliamin ohjaama Tideland. Jos kaipaatte arveluttavaa moraalia ja hämmentynyttä oloa, niin suosittelen. Ihan oikeesti, se oli jotenkin ihan hurja kaikessa omituisuudessaan ja tietyllä tavalla häikäilemättömyydessäänkin. Varmaan siks kun se päähenkilö oli jotain 9-10v.
Vieläkin kumma fiilis. En ollut varautunut henkisesti tollaseen häröilyyn.
Mutta nyt kunnon yöunet ja aamulla, jos jaksan olla maailman-reippain-ja-aikaansaavin-lukiolainen, uskontoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti