Itseeni on itsetyytyminen

!!!!!

8)

Tiedän, että tämä on hirveetä brassailua ja ittensä korostamista, mutta minä oon nyt niin ilonen ja tyytyväinen itteeni, ettei se haittaa!!

NIMITTÄIN! Minun ruotsinkuuntelu lähtee YTL:ään pisteillä 82/90!!

Ja joo, se on vasta kuuntelu, kirjallinen vielä kokonaan tekemättä, ja joo, tän syksyn kuuntelu oli helpohko, ja joo, ne voi YTL:ssä vielä pudottaa niitä pisteitä, mutta silti! Oon niin tyytyväinen, että KERRANKIN kun piti onnistua niin onnistuin! En oo saanu noin korkeita pisteitä ikinä kun on tehty niitä ylppäkuunteluita!

Minä oon ihan oikeesti tyytyväinen itseeni o_o
Tää on kumma tunne.

Avoista oli jääny uupumaan vaan yks piste (mut se sit kertoutuu kolmella), ainakin yhden monivalintakokonaisuuden olin osannut täydellisesti, ja muistakin oli vaan ykkösvirheitä. En muista ennää, kun en kattonu niin tarkasti.

..ja jotta brassailuni olisi täydellinen ja mahdollisimman epäasiallinen ja ärsyttävä, niin mainittakoon vielä sekin seikka, että nopealla silmäyksellä en huomannut ketään kellä olis menny pisteet mun yli. Yhdellä oli 80. Kaikki muut jäi alle.

Minusta se on ihan uskomatonta.

(No niin, nyt voitte inhota minua. <33)

Koulun jälkeen istuttiin wanhojentanssiparin kanssa toripöydillä. Paistateltiin kesän viimeistä(?) aurinkoa ja minulle tarjottiin kesän viimeinen irtojäätelö. Söin mango-melonin.

Palkitsin itseni tuosta kuuntelusaavutuksesta ostamalla pitkästä aikaa lisää söpöjä kortteja ja yhden sarjiksen, jonka luin myöhemmin pihalla Neekun kanssa - taas auringossa. Luulin, etten enää vois istuksia kiveyksellä arskan paistaessa, mutta näköjään mulle suotiin vielä ainakin yks kerta. Ei enää ollut mikään hellefiilis, jotenkin koleaa, muttei kuitenkaan niin koleaa että se estäisi istuskelun.

Uudet kortit länttäsin seinälle mun korttikollaasin, siihen ei ookkaan pitkiin aikoihin tullut mitään lisäyksiä. Hiljaa hyvä tulee.

Myöhemmin tänään alko taas ahdistaa koulu ja läksyt. Matikka otti niin paljon aivoon että heitin kirjat lattialle. Espanjakin otti, kun aattelin sitä ainetta mikä piti kirjottaa huomiseks, mutta se olikin onneks sit helppo. Alottaminen vaan ottaa aina koville.

Ja sit uskonto rupes taas pelottamaan. Oon jotenkin lukossa sen kanssa; varmaan siks, kun omat tavotteet on niin korkeet (varmaan ainut aine, missä mulla oikeesti on tavotteita), ja pelottaa että en kykene enkä osaa. Tuntuu, että aika loppuu ihan kesken, kun on kaikkee muutakin kuin se uskonto.

Mutta oma vikani.

Otin myös itteeni niskasta ja soitin viulua. Oikeesti soitin. Silleen, että tuli hirmu hiki ja hartiat jumi ja leukaa kivisti. Parasta oli huomata että alko sujumaan. Minulla ei oo varmaan mihinkään asiaan tai henkilöön yhtä voimakasta viha-rakkaussuhdetta, kun viuluun.

Lopuksi vielä kaikesta tyystin irrallinen keskustelunpätkä:

I: "Onks Vertti jo kotona?"
Ä: "Sie näit sen jo."
I: "Ai, jaha."
O: "Vitsi te rekisteröitte aina kaikki asiat ihan sikahyvin."
Ä: "Meillä menee välillä huonommin, välillä paremmin."

Juuri näin, äiti :D Minullakin menee välillä huonommin, välillä paremmin, ja useimmiten se vaihtelee päivän aikana monta kertaa.