Pää täynnä svenskaa, sisukset täynnä sitä itteensä

Taistelu jatkuu!

a) Lähinnä mahdollista kippeeksi tulemista vastaan, mikä on onnistunut ihan hyvin (kai). Ainakaan kurkku ei enää aamulla tuntunut kipeältä, ja olo ei ole kuumeinen. Pieni nuha on, ja sekin ihan toispuoleinen. Vasen sierain on jatkuvasti tukossa, mutta oikea kumisee tyhjyyttään.

b) Jossain mielessä myös ylppäreitä vastaan, koska olen ollut nyt uppoutuneena ruotsiin. Eilen katottiin Minden ja Hennin kanssa kaks leffaa, molemmat ruotsiks: Jalla! Jalla! ja Råttatouille (jälkimmäinen siis ruotsidubeilla). Tosin edellämainittujen keskittymiskyky rupes takkuilemaan jälkimmäisen leffan kohdalla, mutta kai se on ihan ymmärrettävää kun oli perjantai ja kaikkea eikä edes tekstityksiä.

Tänään oonkin sitten koko päivän papattanut ruotsia. Oon lukenu ihan sikana tekstejä ja sanoja ja listoja ja en edes tiedä mitä, tuntuu etten oo tehny mitään, mutta koko päivä silti vaan hurahti ja oon aivot ihan ruotsissa nyt ja huhhu. Tuntuu, että tää on ihan loputon suo: vaikka kuinka pänttäis, niin silti siinä kokeessa on sitten just ne sanat joita ei tiedä. Kaikesta huolimatta. Fy fan!

(Ja voisin olla nyt Tampereella kuuntelemassa bändejä ja hengaamassa kavereiden kanssa, mutta jäin kotiin varmistamaan, etten tulis kipeäksi. Vaikka voihan sitä kotonakin tulla. Mutta minun logiikalla helpommin matkustaessa/muualla.)

Taustalla soi: Iron & Wine

c) Tänään myös ihmisen perustarpeita vastaan, koska: mulla on ollu monta päivää jotenkin hirmu turpea olo. Tai on tuntunut sellaselta, että oon täynnä hirveesti kaikkea ylimääräistä ja asiaa ei paranna se, kun koko ajan mätän sisääni lisää. Ja aina jos oon jotakin halunnut syödä, niin on tehnyt mieli jotain raikasta. Tänään sitten oon pidättäytynyt syömisestä, toisin sanoen pitänyt minipaastoa. En oo ikinä varta vasten päättänyt paastota!

Aamupalla tosin söin vähän muroja ja sitten join teetä, mutta siinäpä se. Eikun ja päivällä söin vähän tyrnejä pihalta ja kypsät pensasmustikat puskista, mutta en laske niitä syömisiksi, koska se on ennemminkin rutiini kuin vatsantäyttörituaali. Appelsiinigrandeja join kolme päivän aikana, että saisin aivoille sokeria ruotsin opiskeluun.

Hassuinta oli, ettei mulle tullut koko päivänä edes nälkä. Aamullakaan ei tehnyt mieli syödä mitään, mutta pakko oli jotain ähtää naamaansa.

Nälkä on kyllä kumma asia. Koulupäivän aikana ehtii kaivata ruokailua jo useaan otteeseen, sillon vatsa meinaa ruveta aina kurahtelemaan. Kotona ollessa taas saatan monesti unohtaa syödä kokonaan, ja en huomioi nälkää edes kunnolla. Tänään sitä ei sen sijaan edes ollut, en tiedä miksi. Ehkä kun päätin tietoisesti olla syömättä, niin alitajunta ei päästänyt mua nälkäiseksi? En minä tiedä. Yhdeksältä illalla söin muutaman hapankorpun, mutta vieläkään ei tee oikein mieli mitään. Tai lähinnä ei tee mieli saada sellasta tajuttoman ähkyä ja täyteenahdattua oloa, kaikki ruoka tuntuis nyt liian raskaalta. Outoa sinänsä, koska yleensä tykkään syödä ihan vaan vaikka syömisen ilosta.

Ei siis mitään kovin hurjaa, aika säälittävä tämä minun ensimmäinen paasto. Mutta jostainhan se on joskus aloitettava.

Päivän löytö: superhomeinen ja vettynyt avomaankurkku vihanneslokerosta. Ah.

Onkohan minusta tulossa ihan vanha? Eilenkin illalla väsytti ja nytkin olisin ihan valmis menemään nukkumaan, vaikkei kello ole vielä edes yhtätoista. Vaikka toisaalta, vaikka aina väsyttää, niin valvon silti reippaasti yli puolenyön. Aina. Minun touhu on aina niin fiksua :D

Tänään soinu päässä: Apulanta - 0010. "Kierrätä meidät uudestaan, vielä kerran. Luon nahkaa uudempaa kertaa, vielä kerran. Aaaa, aivan niin kuin ennen -- -- Kaupunkimme on tyhjillään--" KOKO AJAN

Huomenna tiedossa taas armotonta pänttäämistä. Ei kyllä lopu koskaan.