Hengen hedelmättömyys

Hmm.

Tänään on ollut jännä olo, sellanen tiettekö, että kyllä tämä elämä on ihan kivaa ja kyllä kaikki lopulta järjestyy ja kyllä ihmiset on ihan ihania ja kivoja välillä ja jotenkin vaan niin sillain.

Ja että kyllä minä vielä löydän sen oman paikkani ja juttuni ja kaikki sellasset, tiettekö.

Tosin tältä ei kyllä tuntunut ihan koko päivää. Aamulla olin taas aika riekaleena, ei tehnyt mieli syödä mitään kun tuntu, että kaikki tulee kuiteski ylös. Taisin mä silti syödä jotain. Muroja. Tai jotain.

Lalalaa niin ja sitten äippä ajo mut koululle ja mun viinirypäleet ei ollu yhtään niin hyviä ku ruotsin kirjotuksissa ja sit käytävä oli täynnä panikoivia ihmisiä ja sit salissa kauheeta hässäkkää ku piti jakaa kaikille eri aineen koepaprut ja nii.

Yritin affirmoida itteeni koko aamun, että kyllä mä osaan. Aattelin, että mulla on taas vaan ihan liian korkeet kuvitelmat siitä vaatimustasosta, mulla on aina.

Ei mua enää pelottanut sitten kun istuin siellä salissa ja odotin, että saa kääntää koepaperin. Sillon olin jo saanu rauhotuttua. Ja se säilyi senkin jälkeen, kun olin lukenut tehtävät läpi. Olisin voinu vastata kaikkiin tarvittaessa, joten ei hätiä.

Minusta se tuntu kokonaisuutena helpommalta kun aikasempien kertojen kokeet, mitä nyt niitä netistä oon katellu. Mut niin ruotsikin tuntu. Ehkä meitä tämän syksyn kirjottajia lellitään, tai sitten mulla on vaan joku outo säätö mun pään sisällä.

Oon ärsyyntynyt, kun en saanut kirjottaa muslimeista enkä hinduista (paitsi niitä sain ihan vähän sivuta buddhalaisuus-esseessä). Oikeesti: yks kysymys vaan maailmanuskonnoista! Se on kaikkein kivoin aihealue ja sen olisin parhaiten hallinnut. Ihan pylystä.

Sit buddhalaisten perinteiden jumalakäsityksen lisäks kirjottelin Jeesuksen vertauksista ja miten se oli sorrettujen ja vähäosaisten ystävä, sit selitin auki yhtä maalausta, jossa oli kuvattuna luomiskertomus, sit selvitin Sveitsin reformaation kulun ja painotukset (ope oli antanut sen meille täkynä tentissä, kun nyt on joku juhlavuosi tai joku, aika nappiin osu! illalla vielä nimenomaan kertasin sen kirjan lukemisen jälkeenkin vielä ne puoltoista sivua, jotka aihetta käsitteli, ei menny ainakaan hukkaan), sit kirjotin itsemurhan kristillisestä traditiosta, vai mitenkähän se kysymys olikaan muotoiltu, sit jokerina pohdin tekijöitä uskonnollisten yhdyskuntien määrän muuttumiselle vuosina 1923-2007 (ja siis nimenomaan lisääntymisestä, mikä kävi tehtävän ohessa olevasta diagrammista ilmi).

Että sellasta.

Ei siis mitään kovin ylitsepääsemätöntä. Aluks vaan vähän jänskätti, että miten ehdin kirjottaa ja miten se aika pitäs jakaa, mutta ei siinäkään tullu sit ongelmaa loppujen lopuks. Vähän yli kaks olin kirjottanu jo kaikki esseet ja sit tarkastelin ne rauhassa. Tosin ylitin itseni siinä suhteessa, etten todellakaan laverrellut: pisin essee oli se jokeri ja tasan neljä sivua. Eli ykskään vastaus ei menny yli konsun. Mun pitäs olla varmaan vähän huolissaan, vaikka YTL paasaakin ettei pituus itsessään ole ansio. Mutta tuskin ne silti kovin paljon pisteitä jakelee, jos on liian lyhyitäkään. Mutta meni jo, ei sen väliä, minä kirjotin sen asian mitä halusin aiheesta sanoa. Jos ei riitä ni haistakkee.

Käsi kyllä oli aika kovilla. Jäkitin välillä ihan tuskassa. Ja yhden jälkeen mun pulpetti alko vinkumaan aina kun kumitin. Mikähän sillekin iski.

Mut tällä kertaa en pudottanut mun eväskoria! Jee! Ruotsissa taisin olla ainut joka pudotti, mut nyt tuolla oli ehkä miljoona tyyppiä jotka pudotti korinsa sen kuuden tunnin aikana. Hähä!

..ja se kuus tuntia menee muuten ihan tosi nopeesti. Oikeesti. Hujahtaa vaan.

Tämän illan oonkin sit lukenu epsanjaa huomista varten, mutta jotenkin ei oikein enää kunnolla hätkähdytä joku yksittäinen kurssikoe. Ehkä on vähän sellanen aspekti että "lål tää on jo nähty, mä olin hei ylppäreissäki jo". HAHA

Sinänsä sääli, ku tämä jakso loppuu, tykkäsin ihan sikana kun ei ollut paljon koulua. Ehdin nukkuakin paremmin kuin ikinä varmaan. Totuin niin hyvin tähän rennompaan tyyliin, että jätin seuraavasta jaksosta pois kaks kurssia, jotka ei ollu ihan välttämättömiä. Toinen joku kamala matikan lisäkurssi (saattashan se olla hyödyllinen joo, mutta minä haluan edes yhden matikattoman jakson minun lukioaikaan!!) ja toinen enkun puhekurssi, joka olis varmaan ollu ihan kivakin - mutta mielummin mä otan sen vapaa-aikana.

Oon ruvennu laiskottelemaan. Hihi.

Mutta minä painoinkin kaks vuotta niin hullun hiessä hommia, että nyt saakin jo riittää. Hö.