tiistai 22. syyskuuta 2009

Uskonnollinen paniikki

Oon nyt ihan törkeen rauhaton ja levoton ja ahdistunut ja jännittynyt ja yyhyy!

Eilen oli taas vaihteeks juoksupäivä: kouluun, kotiin, uskonnon tenttiin, kirkolle soittoharkkoihin, vatsatanssiin, kotiin, ankaraa viulun harjottelua, nukkumaan.

Tänään sen sijaan on periaatteessa ollut aika löysää. Aamulla polkasin konsalle viulutunnille ja sit polkasin takas kotiin. Kävin Neekun kanssa kunnon päiväkävelyllä ja sit istuin keittiön pöydän ääreen ja pyhittäydyin koko loppupäiväksi uskonnon kertauskirjalle.

Voi saakeli oikeesti, kertasin kirkkohistorian loppuun, etiikan kurssin, maailmanuskonnot, suomalaisen kirkon vaiheet.. Rakastan sitä kirjaa, se on tosi mielenkiintonen ja monipuolinen ja siinä on ihan tajuttomasti kaikkee nippelitietoa (esim tiesittekö että Ranskan vallankumouksen jälkeen siirryttiin kyseisessä maassa reiluks kymmeneks vuodeks 10-päiväiseen viikkoon? Seittemänpäivänen varmaan muistutti liikaa kristinuskosta. No, Napoleon teki paavin ja katolisen kirkon kanssa kuitenkin sopimuksen 1801, ja vanha ajanlasku palautettiin taas käyttöön. MINULLE JÄÄ MIELEEN VAAN TÄLLASIA TARPEETTOMIA YKSITYISKOHTIA AAAARH OON NIIN VIHANEN ETTÄ TUNGEN VÄKISINKIN SEN ISLAMIN USKONTUNNUSTUKSEN ARABIAKS JOHONKIN VASTAUKSEEN!), mutta se informaationtulva on vaan niin valtava että muserrun. Olis niin paljon kaikkea, mitä olis hyödyllistä tietää ja muistaa ja mitä olis tosi kekseliästä yhdistellä keskenään niin että sensorit vaan huokailis ihastuksesta - mutta kun tuntuu ettei vaan lähe!

Yhyy. Mahassa on ihan sama fiilis kun sillon illalla ennen ruotsia; erona vaan se, että sillon oli sisäinen osaamisen varmuus, ja nyt ei todellakaan ole. Päinvastoin.

Nyt peukut pystyyn kaikilla että siinä kysytään huomenna jotain hinduista ja islamista ja jotain kivaa etiikasta. Ja että mun käsi kestää kuuden esseen suunnittelun ja kirjottamisen ja aivot kestää ajattelun ja muistelemisen paineen ja että mun hermot kestää napsahtamatta. Nyt on oikeesti sellanen fiilis, että voi helposti niksahtaa nimittäin.

Toivottavasti saan unta tänään tai muuten ei aamulla paljon naurata.

..mitä HELKKARIA oikeesti, nyt orvokki RAUHOTUT!! Voi luoja!

Ehkä nyt olisi paikallaan (aiheeseenkin liittyen) tokaista että Herran haltuun. O_O

3 kommenttia:

Moces kirjoitti...

Ihanaa!
Itse olin kirjotusten aikoihin niin rikki etten todellakaan jaksanu stressata niistä tolleen :)

Henni kirjoitti...

Hö. Eikö mun tsemppaamisesta ollu mitään hyötyä? :(

pikku-oRkki kirjoitti...

Henni > Oi, oli kyllä, kiitos siitä rakas ystävä!