Harhaudun, väsyn ja vanhenen

Eilen oli ömmm ihan kiva päivä, tosin mun hienot suunnitelmat meni pilalle, mutta ne menee kyllä aina jos suunnittelen jotain aikaansaavaa lauantaiks, joten eipä ollu ylläri. Yritin herätä aikasin, mutta sängyssä oli niin sairaan mukava loikoa, ja sit yritin alottaa lukemaan uskontoa, mutta harhauduin eka sarjiksen pariin ja siinä sitten vierähtikin aikaa. Ja piti lähteä melkein jo kirkolle sitten. Joten että niinku näin.

Nuortenilta meni ihan ok, paitsi joku oli taas käyny tuunaamassa miksausta, joka oli harkoissa ok ja illassa ihan perCllään. Mutta tätä se on aina. Oli kiva laulaa. Ja Jarkko on kyllä meidän pelastus, huippu kun se ihan intona on soittamassa ja voi vielä tarpeen tullen soittaa melkein mitä vaan! Kätevää.

Mentiin Älä pelkää -häppeningin vikaan tilaisuuteen ja siel esim. puhu Päivi Niemi (muistan ku luin sen kirjan nuorempana, missä se kerto kaikkee saatananpalvontamenneisyys juttuja, se oli raju) ja soitti HB. Se oli pitkästä aikaa hyvä keikka niiltä, en tosin oo kuullut kovin monesti edes, mutta muistan että paras oli se eka kerta. Olin ihan myyty pieni tyttö sillon :D Nyt oli melko nostalgista aina kun ne soitti biisejä ihan ekalta levyltä. Nojoo. Sit siel oli himona tuttuja naamoja ja hälinää. Sellast.

Jotenkin en jaksa keskittyä, kun tulin tähän koneelle tekemään ihan oikeeta asiaa mut sit eksyin blogaamaan 'nopeesti' ku en eilen jaksanu ja kone sitä paitsi ei suostunut yhteistoimintaan. Minusta on oikeesti tulossa ihan vanha ja harhainen, kun iltasin vaan väsyttää ja aina kun rupeen tekeen jotain niin eksyn tekemään jotain toista : D Ei hyvin mee.

..mistä tuli mieleen, aiheeseen liittyen, tänään taas keittiössä:

O: "..mitä IHMETTÄ!"
Ä: "No?"
O: "ISKÄ! Sä teit sen TAAS!"
I: "Mitä mitä?"
O: "Jäätelöpaketti jääkaapissa! Oikeesti ny!"
I: "Öh kröh"
O: "Viimeks maitopurkki mikrossa, ja nyt tää."
I: "No mutta ei kummallakaan kerralla menny ku reilu kymmenen senttiä huti"
O: "Et säkään kyllä kans yhtään ajattele.."

Dementia ei tule yksin.

Tänään oon oikeesti lukenu uskontoa. Mulla on levoton olo sen suhteen: periaatteessa tiedän nuo asiat, mutta en luota että pystyn siinä kirjotustilanteessa kaivelemaan ne esille muistista ja luottamaan vielä siihenkin, että muistan todellakin oikein. Miks aina aika loppuu kesken? Tai oikeemminkin: miksei koskaan saa käytettyä aikaansa paremmin ja järkevämmin ja tehtyä asiat ajoissa sen sijaan että viimehetken ahdistuksessa? Siinäpä vasta mysteeri.

Tahtoisin tehä jottain kivvaa ja rentoa, mutta ei voi kun pitää repeytyä joka paikkaan ja opiskella. HYI.

Huippu ku osais joskus rauhottua.