MINÄ
OSAAN.
JA MINÄ
ONNISTUN.
Kyllä tämä tästä.
Ei hättää.
Tämä päivä on vaan hurahtanut jonnekin. Mulla ei ollu koulua nimeksikään, pelkästään ruotsin abikurssin VIIMEINEN tunti, ruokailu ja ryhmänohjaus. Sitten tulin kirjakaupan kautta kotiin ja rupesin pikku hiljaa lukemaan VIIMEISEN kerran svenskaa. Oli kuitenkin pakko lopettaa vähän aikaa sitten, kun rupes tuntumaan mahassa jo lievä jännitys, ja se oli merkki siitä, ettei keskittyminen enää onnistunut. Ja eipä tässä hirveesti oiskaan enää tehtävissä.
Sanavarastoa olisin vielä halunnut laajentaa paljon paljon, mutta kielioppi on jo ihan yrjövaiheessa. Ei oo oikein ikinä ollu mun lempparijuttu se. Missään kielessä.
Mutta minä osaan.
Että turha tässä hötkytä ennää.
Äsken tosin meinasin hermostua, kun en löytänyt elmukelmua 8) Mutta sitten sekin selvisi. En tosin käärinyt siihen vielä mitään. En jaksanut. Ehkä pitäs kohta laitella noita eväitä, kun aamulla ei kuitenkaan oo liikaa aikaa kun pitää olla koululla niin aikasin.
Minulla on ihan sairaan absurdi ja epätodellinen olo. En vaan osaa kuvitella, että huomenna oikeesti istutaan siellä liikuntasalissa kuus tuntia ja ajatellaan vaan svenskaa svenskaksi ja sitten yhtäkkiä se onkin ohi. Ja että sitä varten istuin niillä kaikilla ruotsintunneilla ja -kursseilla; että osaisin sit ylppäreissä päteä.
Ja nyt ne on.
Enkä osaa päteä.
Mutta kyllä minä jotakin osaan.
Peukut pystyyn mulle ja sillain!
6 kommenttia:
mua vaan nauratti ylppäreissä ihan hullusti :D
tai siis siellä kirjotuksissa (enkun)
Voi Orde, sä oot ymmärtänyt ihan väärin! Eikö teille oo kerrottu, ettei sitä opiskelua tehdä kirjoituksia, vaan elämää varten. (Vissiin joo...)
Miten meni?
Jäi vähän outo tunne kyllä :s Ei tuntunu mitenkään äärettömän vaikeelta, muttei silti oo mitenkään erityisen varma olo.Miten sä orvokki ymmärsit sen toisen aineen aiheen? Sen koulujutun
Maijukka > Joo, oli se kyllä omalla tavallaan vähän koomisuutta tihkuva tilanne :D
Minna > Sama; ei tuntunu vaikeelta, mut silti ei oikein tiedä missä on tullu mokailtua huomaamatta. Ja tuntu että ne aineet vähän kusin, oli hirmu vaikee pitää sanamäärä aisoissa + unohin allekirjotukset/vastaavat molemmista (HUPS). En mä tiedä, minä vaan kirjotin abin näkökulmasta, että tervetulloo tänne mein lukioon ja täällön sellasta ja tällasta ja muistakaa ottaa rennosti älkääkä opiskelko liikaa. Jotain sellasta 8)
Lähetä kommentti