Dejavuita, arskaa ja päätösviive

Mua on vainonnu samat sattumukset:

eilen
keitin aamulla kananmunia
yritin katsoa, että ne on varmasti ehjiä
yksi ei ollutkaan
siitä alko tursuamaan valkosta mönjää, kun sen pisti kiehuvaan veteen
no,
tänä aamuna
keitin kananmunia
katsoin entistä tarkemmin, ettei varmasti ole halkeamia
ei ollut
paitsi että olikin
ja otti päähän kun pitää koko ajan mokata samoja hommia.

eilen (vai toissapäivänä)
survasin taitavasti omalla kynnelläni oikeaan peukaloon
siihen tuli haava
siitä onkin jo kummallisen kauan, kun viimeksi haavoitin itseäni
no,
tänään
toiselle peukalolle tuli varmaan yksinäinen olo
paprikaa leikatessa osuin siis vasempaan peukaloon
siihenkin tuli haava
tällä kertaa tosin perinteisesti veitsellä eikä omalla kynnellä.
nyt molemmat peukut on kauniisti raadellut

Näillä tiedoilla te tuskin ihmeitä teette, mutta minun mieltäni hämmentää toistuvat samankaltaisuudet.


Runoilin aamulla neljä heikkoa ja kovin epärunollista runoa LKK:ta varten.
Oli vähän jännä fiilis olla taas koulussa, vielä matikanluokassa kaiken lisäksi. Istuttiin Parkkisen edessä kiltisti rivissä ja se sano, että ens kerralla sitten juhlistetaan ja saadaan palkinnot luovailusta. Tsih.

Musta on omalla tavallaan vähän huvittavaakin, miten kaikki ihmiset tuntuu yhtäkkiä olevan ilosempia ja rennompia, ja vaan siks että aurinko päätti vähän paistaa. En siis valita, on ihanaa ja suloista, että porukka jaksaa hymyillä.
Ja minäkin unohdin ottaa tänään D-vitamiiniannoksen, varmaan siks että olin heränny auringon hiostukseen.

Toisaalta on melko veemäistä, että tää lukurumba on just ajotettu tähän, kun aurinko alkaa heräillä, MUTTA pitäs vaan jaksaa päntätä ja päntätä ja sisäistää ja keskittyä ja blyörgh.
Mistä tuli mieleeni että joo ei, en oo vieläkään hakenu.
mut NYT!
Lupaan pyhästi, tässä ja nyt!
Että huomenna, torstaina, minä varmastivarmasti haen!
On tää ny kumma ku ei voi tollasta yksinkertasta pikkuasiaa hoitaa alta pois ja tehdä päätöksiä.
Miks annoin itteni lörpsähtää niin laiskanpulskeaksi abivuonna ja etenkin nyt kirjotusten jälkeen. Voi säälittävyyden huippu.