SIISPÄ:
Vapaakirkolla, Kemilänrinne 3, menossa YKSI AINOA ELÄMÄ -häppeninki (ootte voinu saada sellasen kirjankin postilaatikkoon, ken tietää).
Kandee olla paikalla tänään klo 19 ja/tai huomenna samaan aikaan, meidän poppoo palvelemassa musiikissa; etenkin tänään, koska huomenna ei luultavasti olla ihan täysimittaisesti koolla. Luvassa siis totta kai aivan järjettömän mahtavaa musaa plus Riku Rinne, huomenna Asko Tynjälä.
C U!
Ja loppuun vielä randomruno, koska se oli niin elähdyttävä:
On ja ei
On sanoo: onko, onkohan?
ja epäily masentaa maailman.
Ei sanoo: eikö, eiköhän!
ja näemme vuorien siirtyvän.
Lauri Viita: Suutarikin, suuri viisas. 1961
4 kommenttia:
Jännästi oli tuossa runossa osat tavallaan ylösalaisin. On se runous jännä juttu.
Jännästi oli tuossa runossa osat tavallaan ylösalaisin. On se runous jännä juttu.
Lauri viita on kyllä aikas taitava. Eikös se partasuukin sanonut parituhatta vuotta sitten, että kyllä ja ei riittävät.
NIINPÄ, minusta tuo oli jotenkin silmiinpistävän hyvä oivallus että piti jäädä lukemaan sitä monta kertaa sellanen epämääräisen huvittuneen epäuskoinen hymy huulilla : D Mielenkiintosta, miten Viita onnistuu tossa nimenomaan kääntämään myönteisen ja kielteisen merkityksen päinvastoin. Kieli taipuu moneen.
Lähetä kommentti