Mies ja risti ja hiljaisuus

En ymmärrä, mistä tämä jatkuva väsymys kumpuaa. Voisin koko ajan ilman mitään ongelmaa vaan käydä pitkälleen ja nukkua. Parhaat päikkärit saa mahallaan.

Haluisin jo ruokaa, mut noi vasta tuolla kokkailee.

Mun pää on jotenki vähän tyhjä nyt. Siellä ei liiku mitään. Tänään luin mun loputkin kirjaston runokirjat loppuun ja teki mieli itekki kirjottaa, mutta sen sijaan nukuin.

Ei siellä joo kyl liiku nyt yhtään mitään. Päässäni siis.

Tuntuu hiljaiselta ja pysähtyneeltä. Oon tässä, mutten tiedä mihin liikkuisin.


Joskus aika kauan aikaa sitten yks kuoli mun puolesta ja se on aika käsittämätöntä.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille. (oonko ainut jonka korvaan tuntuu oudolta tollane toivotus? "hyvää"?) Levätkää ja olkaa rauhassa.

Hello darkness, my old friend

I've come to talk with you again

Because a vision softly creeping

Left its seeds while I was sleeping

And the vision that was planted in my brain

Still remains

Within the sound of silence

In restless dreams I walked alone

Narrow streets of cobblestone

'Neath the halo of a street lamp

I turn my collar to the cold and damp

When my eyes were stabbed by the flash of a neon light

That split the night

And touched the sound of silence

And in the naked light I saw

Ten thousand people maybe more

People talking without speaking

People hearing without listening

People writing songs that voices never shared

No one dared

Disturb the sound of silence

"Fools," said I, "you do not know

Silence like a cancer grows

Hear my words that I might teach you

Take my arms that I might reach you"

But my words like silent raindrops fell

And echoed in the wells of silence

And the people bowed and prayed

To the neon god they made

And the sign flashed out its warning

In the words that it was forming

And the sign said "The words of the prophets

are written on the subway walls

And tenement halls

And whispered in the sound of silence"

 Simon & Garfunkel: Sound of Silence (1966)