torstai 1. huhtikuuta 2010

It takes two to TANGO

Jo toinen sellainen päivä, kun tuntuu etten oo oikeestikka tehny mitään.

Nukuin niin pitkään kun teki mieli. Luin pitkään lehteä. Haahuilin suihkuun. Olin siellä pitkään. Haahuilin ympäri taloa ja välttelin soittamisen alottamista. Sit soitin. Sit vedin naaman päälle ja menin kaupungintalolle kenraaliharkkoihin soittamaan tangot. Sit hööpailin siellä siihen asti ku konsertti alko. Sit mentiin Anttilan kautta Prismaan ja sieltä kotio ja siinä reissussa meni melkosesti aikaa. Tein itelleni salladia ja äippä intoutu rustaamaan sille ja iskällekkin ja sit söin ja luin sarjista ja sit tulin koneelle.

Siis mahtava päivä, eikö kiinnostanukki tosi paljon!

Oli kyllä vähän kummaa kun tajusi, että nyt oli mitä luultavimmin viiminen oppilaskonsertti ikinä. Muistan vieläki ne ekat konsertit kun olin kovin pieni ja pelokas ja ne vanhimmat tyypit tuntu niin isoilta ja aikuisilta. Nyt sitä tajuaa, että ei ne ollutkaan, kun ite oonki se vanha tyyppi. Kummaa on on.

Mun niska on ihan jumissa.

Huomenna pitää lähteä ihmisten ilmoille, mutta nyt se tuntuu ihan mukavalta ajatukselta. Suuntana esim lukimo esim konsa esim ehkä vapis. Ja jossain tossa välissä vois esim kirjasto tai vaatekaupat.

Kohta on pääsiäinenkin. Seki on kummaa!

Perjantaina tiedossa perhekokoontumine ja uus tyyppi ja ruokaa.
Lauantaina tiedossa matkustusta ja superkivaa ja parhaat tyypit.

Oon ilone!
ja äske laitoin mun hiukset kahelle ponnarille, näytän pikkuorkilta tirsk

Ei kommentteja: