Lukemista proosasta yökkärissä, blondeja pankkineitejä, joilla on kirjoitusalustan alla kuva omasta vauvasta, lounastusta äipän kanssa, kirjaston tuoksua, punastumista kännykästä, joka ei ollutkaan äänettömällä, harkintaan jäävää hajuvetta Sokkarilla, sarjakuvia, lähes tyhjiä busseja, leffaa tytöstä, joka syntyi Somalian erämaahan, karkas pakkoavioliittoa, ajautu Lontooseen, bongattiin malliksi, nosti yleiseksi puheenaiheeksi tyttöjen ympärileikkaamisen kieltämisen. Siinä tais olla mun päivä.
Pakko muuten tosta vielä sanoa: leffa oli siis Aavikon kukka. Ja oli suhteellisen karu, kun se selitti, että 3-vuotiaana siltä leikattiin pois klitoris sekä ulommat ja sisemmät häpyhuulet, sit ommeltiin koko höskä umpeen ja jätettiin tulitikunpään kokonen aukko. Siellä nainen ei ollut puhdas ilman ympärileikkausta ja ympärileikkaamattomat ei voinu mennä naimisiin. Sen molemmat siskot kuoli jälkiseuraamusten takia. Avioyönä miehen on sitten tarkotus veitsellä viiltää koko höskä taas auki et pääse tekemään temput.
Joo voi elämän kevät ja oksetus oikeesti.
Aika alkaa käydä vähiin ja mun epäröinti vaan saa jatkuvasti tulta pesään. Mistä voi tietää, mikä on oikee, tai no ei oikee, ei voi puhua oikeesta, mutta ees HYVÄ ratkasu? Voi auttakaa auttakaa, auta Jeesus, että saisin sellasen varmuuden omiin ajatuksiini. gasdlkjvaorjmvl,asdfopWRGJKVJAMFLSNlLKFVKJklmfva
En oikein tiedä, miten päin sitä pitäs olla.
Btw, ootteko huomannu, miten aurinko ja kevät saa ihmisten askeleet kevyemmiksi ja kävelyn rennommaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti