Talven jälkeen

jäät lähtee

 

Tää alkaa olla tosi ärsyttävää. Mun on ehken pakko opetella laittamaan joku paperi ja kynä ihan mun sängyn viereen, että voin siihen kirjotella unia ylös. On niin turhauttavaa, että ne ehtii valua ulos mun mielestä, jos nousen hapuilemaan paperia pöydältä.

Oon jo monena viime yönä herännyt melko alkuyöstä sillä tavalla, että oon nähnyt jotain epämiellyttävää, vähän vihamielistäkin unta. Mun silmät on puoliks auki, mutta silti se unifilmi jatkuu samaan aikaan mun silmien edessä, vaikka tiedostan, että oon hereillä ja että tuijotan seinään. Ärsyttävintä on se, kun en enää aamulla kykene erittelemään mitään näkemiäni unia. Ne muuttuu niin epämääräisiksi.

Joten ensiyöstä alkaen testissä paperi sängyn vieressä. Katotaan muuttaako tilannetta.

möksä-look

Sain nauttia pianonviritysmusiikista aamukaheksasta lähtien. Iskä toteuttaa viimeinkin mun toissajoulun lahjatoivetta. Koko ajan kuuluu olkkarista mutinaa ja suivaantumista. Niin ja tietenkin korvia särkevää pimputusta.

koira ja hait

Viikko on menny hirmu nopeesti. Mulla oli aikomus pitää sellanen teholukuviikko, mutta oon onnistunu loppujen lopuks olemaan semitehokas vasta pari viime päivää. Mut alkaa tää tässä sujua. Noita kirjoja on yllättävän kiva lukea, koska aihe kuitenkin kiinnostaa.

Vaikka toi onki tollasta huopaamista. 

Olin puol neljän aikaan kaupungissa kvartetoinnin jälkeen ja iski hetkellinen ahdistus. Kylmäsi ja mietin, että jos oonkin tehnyt ihan tyhmät valinnat, jos oonki mokannu, josjosjosjos, oisko pitäny tehä toisin, akjglajiaqoevlkaeöibojkfdjbaöi, mut sit yritin rauhottua ja ymmärtää että oon tehny just niin ku tiesin että teen. Ehkä ihan hyvä etten ollu kotona koneen ääressä, muuten olisin varmaan menny viime hetkellä sössimään tuskassani ne hakujutut. 

Saatatte ehkä kuvistakin kyetä päättelemään, että tänään oli mökkeilypäivä. Eka tänä keväänä. Noi vanhukset on siellä jo innoissaan ravannu tosin, mutta mä lähin tänään hetken mielijohteesta neitsytkäynnille. Eipä siellä vielä hirveesti ookkaan puuhaamista, ku on koleeta ja jäät vielä tiukassa ja ankeen harmaata joka puolella. Istuin siis nuotion ääressä lukemassa runoanalyysistä.

Oli hämmentävää, ku iskä pilkko halkoja mut sit vähän väliä höösäs mua. Eka se toi äipän takin mulle, sit kohta istuinalustoja, sit kohta toisen takin. Olin vaan et mitä ihmettä.

I: "No ettet saa kuolemantautia ku sulla on noi pääsykokeetki tulossa."

Iskän ongelma on se, että sen "normaalitkin" sanomiset kuulostaa aina sarkastisilta. Välillä en jaksa uskoa, että sillä edes on muita puhetapoja ku sarkasmi ja paasausvaihde. No ehkä kans sit se, jota se käyttää töissä potilaille. Mut siinä ne.

"I'll be watching you.."

Viel huominen nuortenilta ja sunnuntain aamukokouksen musiikeista selviimine, ni sit pääsen vaihtamaan maisemaa. Hihei.