Keskosen maailmantuska

Minä jaksoin olla kohdussa vain 36 viikkoa ja 5 päivää. Minun keuhkoihin ei ollut vielä muodostunut surffaktantteja (-tanttia? -tantteja?), joten jouduin hengityskoneeseen. Jos olisin syntynyt joskus aikoinaan, niin en olisi säilynyt hengissä, koska sillon ei ollut keinoja hoitaa keskosia.

Kunhan tuli vain mieleen.

Musta on jännä nähdä, synnytetäänkö mekin keskosia, koska äiti synnytti sellasia viis.

Äippä oli eilen ihana ja suostu vähän hieromaan mun niskaa, koska se oli jostain syystä menny taas jumiin päivän aikana. Oli hassua, kun se kesken kaiken vaan sano että "minun pieni tyttöni" ja rupes selittämään kaikkia raskausjuttuja. Lål. Sitä paitsi sen muistoissa varmaan muutenkin sekottuu eri raskaudet keskenään, niin en aina oo ihan vakuuttunut, että se varmasti muistaa oikein.

Lähinnä oli vain hämmentävä ajatus, kun tajusin että istun siinä tuolilla isona ja kasvaneena, ja joskus olin äidin sisällä ja kovin pieni ja kyvytön. Se vaan on ajatuksena hyvin absurdi.


Minua surettaa ja oksettaa tää maailma välillä ihan älyttömästi.

Miettikää nyt, koskaan ennen ei oo ollu niin helppo päästä käsiksi ties mihin paskaan - siis lasten lähinnä. Ne voi vaan mennä tietokoneelle ja muutamalla napin painalluksella täyttää aivonsa niin sairailla jutuilla, ettei sen ikästen tarvis edes tietää vielä sellasista.
Mua oksettaa myös jokapäiväiset uutiset ulkomaansivuilla siitä, kuinka taas joku katolisen kirkon pappi jossain päin maailmaa on joutunut syytetyksi pedofiliasta. Mua oksettaa se, miten aikuiset sulkee silmänsä toisten aikuisten vääriltä teoilta ja sit lapset kärsii.
Musta on käsittämätöntä, miten pieniä tuomioita Suomessa jaetaan seksuaalirikoksista.
Voisin jatkaa tätä listaa, mutta ei huvita kun ärsyttää jo liikaa.


Makasin tänä aamuna sängyssä kahteentoista asti ajattelematta mitään. Olis ollut ihan sellainen päivä, että olis kuulunut mennä päiväkävelylle, mutta en mennyt. En mä tehnyt oikein mitään muutakaan.


Just nyt mua ahdistaa ajatus lavalla muiden edessä seisomisesta. Sen sijaan laulaa voisin vaikka kuinka paljon vaan - mutta tuskin se maailma siitä parantuu. Valitettavasti.