Jatkan vielä kananmunista, koska ne on mun uus ruokalöytö. Ne on hullun hyviä, oikeesti. Oon mä niitä aijemminkin syönyt, mutta nyt koin valaistumisen, kuinka erityisen maukkaita ne on keitettyinä!
Olen tehnyt kuluneella viikolla empiiristä tutkimusta optimaalisesta kananmunankeittoajasta. En oo ihan vielä päätynyt lopputulokseen. Se on jossain 7 ja 8 minuutin välillä. Tänään testissä oli 7min 30sek ja oli hyvää, ah. Riippuu tietysti haluaako keltuaisen tiiviinä vai hieman vielä löysänä. Aikasemmin löysä keltuainen ällötti mua, mutta jotenkin omituisesti ymmärsinkin yhtäkkiä sen herkullisuuden.
Ja tämä on totinen tosi.
Random-havaintoja tältä päivältä:
- aina jos luen ruokapöydässä ja joudun sivukorvalla kuuntelemaan äipän syömisääniä, mun tekee mieli räjähtää. en tiedä miks ne kuulostaa niin ärsyttäviltä. oon tähän mennessä onnistunut, kumma kyllä, hillitsemään itseni.
- kevään ensimmäinen punkki löydetty Neekun korvasta, Vera huomas.
- jotenkin mystisesti oon törmännyt Eino Leinon runoihin joka ikisestä tuutista tänään. tuli epäilevä fiilis, kun tiedostin asian.
- valo osui keskipäivällä jotenkin taianomaisesti mun oikeaan kämmenselkään ja yhtäkkiä pelästyin mun sinisiä suonia: koin välähdyksen vanhuudestani. yleensä saan vanhuusvälähdyksiä satunnaisesti ihmisten kasvoista, yleensä kavereiden, välähdyksiä että miltä ne tulee näyttämään vanhana, mutta tää oli eka kerta kun koin sellasen itestäni. huh.
Alan päästä eroon mun laiskanpulskeudestani. Eilen illalla sain Jykälän pääsykoekirjan loppuun, tänään sain luettua Treen toisen kirjan osiot kerralla. Tästä on hyvä jatkaa, etenkin siihen oikeaan opiskeluun kun nyt aluks saa vähän tuntumaa.
JA!
Toteutin Pyhän Lupaukseni ELI
sain tosiaankin tehtyä haut tänään. Jopa runsaat kuusi minuuttia ennen vuorokauden vaihtumista. Voin muokata sitä vielä huomiseen saakka, jos tulee jälkiahdistus. Vähän kyllä hämmensi, ettei siinä joutunutkaan priorisoimaan kaikkia hakuja, vaan ainoastaan ne jos haki useampaan kuin yhteen koulutukseen samaan yliopistoon. Kai se voi olla niin? Etten oo mokannut jotain?
Vähän epätodellisen hämmentävä olo on nyt. Tää tuntuu vieläkin jonkinasteiseltä pelleilyltä tää koko hakurumba ja pääsykoelällyilyt.
Mutta kaipa tää ihan totta on.
Voisin tähän loppuun luvata, että nyt kun tästä viimeinkin selvisin niin ryhdyn panostamaan näihin bloggailuihin. Viime postaukset on ollut niin mitäänsanomattomia että huh.
Vaikka toisaalta.
Ehkä mä en lupaa mitään. Minun blogi, niin kai mä sitten saan olla mitäänsanomaton jos huvittaa. HAHAho.
4 kommenttia:
Hei, mullekin tulee niitä vanhuusvälähdyksiä ihmisistä silloin tällöin!
Tietääkseni ainakin AMK:t joutuu laittamaan järjestykseen, ja amiskat, mutta ehkä yliopistoja ei...
Minulla on kotona sama ongelma. Jos luen tai kirjoitan, en voi sieltää ollenkaan, että kuulen samalla jonkun syömisääniä. Välillä en malta olla sanomatta asiasta ääneen, välillä lasken kirjan/kynän ja odotan kiltisti, että toinen syö loppuun. Jotenkin ne äänet vaan kasvaa omissa korvissa ja alkaa tuntua jopa siltä, että se toinen tekee sen tahallaan. Sitten tulee sellainen olo, että minä olen jotenkin ihan hirveä kun en anna edes ihmisten syödä rauhassa. Iso siskosi selitti joskus, että osa ihmisistä on sellaisia, joiden korvat ei kestä yhtään ylimääräisiä ääniä...harmi kun en muista sitä selitystä...se kuulosti aikanaa aika lohduttavalta, ehkä Mikku kertoo sen vielä tänne...
Et oo mokannu mtn, yliopistovalintoja ei tartte priorisoida. (Missäs sitä on oltu opon tunneilla? :D)
Maisa> paikalla, mutta luultavasti pilkkien : D koska ne oli niin tylsiä tuokioita.
Jake> NIINPÄ! Ihan samaa oon miettiny. Etenkin äipän tapauksessa, kun se vielä kalkuttaa hampaitaan yhteen ja se ääni kasvaa korvissa jotenkin hullun kovaks. Taistelen aina vastaan halua huomauttaa asiasta. Tuntuu vähän pikkumaiselta ottaa ongelmaa toisten syömisistä, koska tuskin se omakaan mussuttaminen mitenkään nautittavalta kuulostaa, mutta ei sille vaan voi mitään että alkaa ärsyttää!
Lähetä kommentti