Valitsemisen loputtomasta vaikeudesta

Good instincts usually tell you what to do before your head has figured it out.

Nyt oon taas kotona ja mun pitäis ohjelmoida mun aivot päättäväisyys-vaihteelle. En tiedä, onko vika vaan minussa; teenkö yksinkertaisesti asioista liian vaikeita ja monimutkaisia (se on nimittäin huomattu, että tilannekohtaisesti omistan taipumusta sellaiseen) - mutta toisaalta haluan punnita asiat tarkasti ja monelta kannalta, lähinnä minimoidakseni niiden tilanteiden ilmaantumisen, missä yllättäen paljastuukin jotain odottamattomia seikkoja, joita en huomannut huomioida. Sen takia tämä jahkailu ja päättämättömyys.

Ja ehkä myös sen takia, että mua yksinkertasesti pelottaa valita joku ja sulkea muut pois. Pelottaa päättää, että tää vaihtoehto on paras, tätä mä haluan haluta.

Every exit is an entrance somewhere else.

Siirtymävaiheet on aina ollu mulle vaikeita. Muistan, mikä ahdistussuttura minussa eli sillon, kun piti valita lukio kolme kevättä sitten. Paha sanoa, valitsinko oikein, mutta sen tiedän, etten ainakaan väärin. En tiedä, mitä ajattelisin tai haluaisin nyt, jos olisinkin valinnut jonkin toisen paikan. 

You learn there are no coincidences.
You begin to recognize the signs. 

You learn to look at everything that happens,
at everyone you meet, as a hint, a clue. 

If you are faced with a certain challenge,
perhaps it is the universe's way of trying to show you something.

Ehkä mua ahdistaa tässä myös se, jos valitsenkin väärin. Tietenkään sitä ei voi tietää etukäteen, eikä maailmanloppua tapahdu vaikka niin kävisikin, koska ei sillon mikään olis vielä liian myöhästä, mutta silti.
Musta tuntuu, kuin meidät olis vaan tylysti heitetty tähän tilanteeseen, ja että kolme vuotta me vaan pelleiltiin ajattelematta mitään.

If you want a suggestion, don't choose a career based on job security.
-- -- 

Don´t sacrifice your dreams for the illusion of security.
There is no security. 

Realize there is no security and become comfortable with that.
It will free you up to do what you really need to do.
Use this as an opportunity to realize your dreams. 

-What if you are not sure what those are?

Start by recalling what you liked to do as a child. Around the age of 9 to 11.
At that age, your personality is sophisticated enough to know what you like to do and are internally motivated to do,
but it is right before the age where you begin to submerge your natural indetity to accommodate the expextations,
preconceptions, and rigid categorization of the adult world.
-- 

Think back to what you enjoyed before they squeezed your dreams into a box of practicality.
Before they were minimized or channeled into a cookie cutter.
--
Before you were labeled or groomed for your family's or your society's expectations of you.

Minä tiiän, mitä minä tykkäsin tehdä lapsena, ja minä tiiän, mitä minä haluaisin osata tehdä nyt, mutta kaikki tuntuu niin hauraalta ja tavoittamattomalta, ettei niitä asioita uskalla edes sanoa ääneen ilman että pitää aina lisätä mukaan se epävarmuuskerroin. Jos edes sillonkaan.
"MUTTA en minä usko, että se ikinä oikeesti vois toteutua."
"MUTTA kyllä minä tiiän, etten koskaan tulis tarpeeks hyväks."
"MUTTA onhan se nyt aika tyhmää haaveilla tällasta, haha."
Ja paskat.

When in doubt, start at the beginning.
What you were passionate about as a child, leads you to what you are meant to be as an adult.

Jos olis mahdollisuus ihan oikeestikkin palata alkuun, alottaa kaikki alusta, niin tekiskö sitä loppujen lopuks silti kaiken ihan samalla tavalla? Toistaisko kaikesta huolimatta samat virheet, jos ne on alunperinkin tullut pohjimmiltaan alitajunnasta?

The outline is the situation that you are born into. But it is up to you to design it any way that you imagine.
--
Your ideas, actions, and choices create your life.
Your life is your self portrait. Which in turn shaper your own identity.

Jos kaikki tekis samat valinnat, oltasko me kaikki ihan samanlaisia huolimatta siitä, että ollaan eri ihmisiä?
Aina kun kuvittelen löytäneeni horjumattoman itseluottamuksen, saavuttaneeni oman itseni, jokin onnistuu ravistelemaan sitä ja huomaan edelleen vain etsiväni. Kun katson peiliin, nään joskus kauniin, joskus ruman; joskus minut, joskus jonkun, joka en halunnut olla.

I find that accomplish anything, you need initiative, persistence, discipline, and will.
And most of all the decision to just do it and set it in motion.
The conventional idea of talent is an illusion.

So many people have a natural talent and do nothing with it.
You must do something in order for your talent to show up.
You don't just wait for it to show up and do nothing.

And some people know they have a talent and passion for something but do nothing with it because they are watching for someone to validate then, or give them a job, or guarantee them some kind of security before they pursue it.

 So they never do it.

It doesn't work that way.

You do the work first. And then you get the ripple effect.
Not the other way round.

You have to set it in motion for your talent to emerge and shape itself.
You start something even if you are not sure of how to finish it.
You see the first stepping stone, and you jump to that.

You can only see the next stepping stone after you get to the first one. Not before.

At each jump, the next stepping stone comes into view.

But every Creative endeavor begins with a certain leap of faith.

Pitäis kaapia jostain syvältä itsestään se tarvittava itseluottamus omiin kykyihinsä ja siihen, että ne todella on olemassa, odottaen sitä että niitä kehittäis. Pitäs jaksaa uskaltaa uskaltaa ja ruveta vaan tekemään. Pitäs jaksaa luottaa siihen, että tää on se mitä mä haluan tehdä ja mitä mun kuuluukin tehdä.

MUTTA KUN.

Siteeraukset:

David Mack:  Kabuki - The Alchemy