Ilosena

Tämä päivä oli hyvä päivä.
Oli siinä sellaisen epähyvän päivän piirteitäkin, mutta prosentuaalisesti enemmän aikaa olin sellaisella fiiliksellä että vau, hyvä päivä.

Oon ilonen monesta asiasta.
Oon ilonen, kun saatiin viimeinkin menemään kvartetin kanssa hienosti se mystinen Kurosen teos, tai siis kaks ekaa osaa siitä. Oon ilonen, kun ollaan hitsauduttu yhteen, ja että soitetaan hyvin yhteen.
Oon ilonen siitä, että mulla on ystävä joka uskals eilen toteuttaa empatiassaan teon, minkä suurin osa (tai uskallan sanoa jopa melkein kaikki) ihmisistä olis jättänyt tekemättä. Kadehdittavan rohkeaa.
Oon ilonen, kun mulla on myös sellainen ystävä, joka on mua kohtaan kärsivällinen ja ymmärtäväinen ja rakastava. Se on oikeesti aika suurta. Oon etuoikeutettu.Vaikka ite oisinkin hölmöilly.
Oon ilonen siitäkin, että selvittiin tästä illasta melkein kunnialla. En jaksa arvostella nyt ihmisiä, koska ei se mihinkään johda plus moni asia on mielipidekysymys, ja sitä paitsi en jaksa nyt olla kritisoivana. Tekee mieli olla vaan ilosena.
Oon ilonen, kun mulla on suora yhteys Jumalaan. Oon ilonen, että oon nuori ja että elän nyt, tätä aikaa (vaikka se onkin pahapahapaha), oon ilonen että Taivaan Isä kuulee mun rukoukset.

Musta olis mielettömän hienoa, jos olisin rakastavampi persoona. Mut en oo. Suurimmaks osaks oon aika kylmä ja etäinen, sellanen pintalämmin, näennäisen lämmin. Mutta se on vaan sellasta kohteliasta sosiaalisuuslämpöä perus päivittäisessä kanssakäymisessä, ei se tarkota oikein mitään.
Mutta sellanen oikee lämpö ja rakkaudellisuus. Olis mahtavaa, jos voisin kokea sitä jokaista ihmistä kohtaan. Vilpitöntä välittämistä, vaikkei se ihminen olis edes tehnyt mitään erityistä ansaitakseen sitä. Se olis mahtavaa.

Se turhauttava tajuaminen tästä päivästä pitää kuitenkin jakaa, että ihmiset on kyllä rasittavia välillä. Tai siis: ensin kysellään hulluna että ootko jo hakenu, minne haet, mitä sä oikein aiot. Kun ei oo osannut vastata, on säälittävä. MUTTA, nyt sitten kun oon päättäny mihin haen ykkösenä, ja osaan jopa vastata näille ihmisille niiden turhanpäiväisiin kysymyksiin, niin mitä huomaan? Ei niillä kuitenkaan oo mitään sanottavaa siitä. Miks pitää sit kysellä? Voisin sanoa joka ihmisille eri asian ja ei oo mitään väliä mihin hakisin, koska ei niillä oo siitä mitään sanottavaa, ei se merkkaa niille mitään, ei niitä oikeesti kiinnosta. Niin että olipa hyötyä tästäkin.
No ei vais, oli siitä. Mutta silti turhauttaa välillä tää pelleily

Mutta en välitä siitä nyt. Kunhan vain tiedostin sen tänään, kun kykenin antamaan ihmisille vastauksia.
Oikeesti oon nyt ilonen.