Soittaminen oli ihan kivaa, meil oli jopa yks uus NUORI viulisti. Josko se ei saanu kamalia traumoja ja saattas tulla vielä toistekin.
Luterilainen kirkko oli illalla lähestulkoon jokaista penkkiä myöten täynnä. Oli melkonen näky kun 22 soittajaa, kapellimestari ja joku 130 laulajaa varmaan ahtautui sinne eteen. Sakastikin oli täynnä bassoja ja sopraanoja. Joskus näinkin.
Tänään minua on ilostuttanut aurinko, mun suht rasittava perhe (meillä kaikilla on taipumusta olla rasittavia) ja möksälle eksynyt kevään ensimmäinen sorsapariskunta. Heittelin niille leivänpaloja, joita oon kuivattanu ja säilyttäny talvesta asti, ihan vaan sorsan ruuaksi. Niiden piti antaa aina vähän aikaa vedessä pehmetä ennen kun ne oli syötäviä.
M: "Orvokki, ootsä huomannu, että sä valitat tai arvostelet koko ajan? Jokaisessa lauseessa."O: "! Miten niin!"M: "No ainakin joka toisessa."O: "..no mutta ku mä oon sellanen!"
Järvessä uiskenteli myös itikanpoikasia, jotka eteni silleen hullun nopein nykäyksin. Hrr.
Ai niin, myös ajatukset kesästä on ilostuttanu. Itse asiassa jo monta päivää. Oon varmaan maailman laiskin ja naurettavin 18-vuotias, koska mitä luultavimmin en mene edes kesätöihin, mutta ehkä onnistun elämään sen asian kanssa. Elokuussa aion lähtee puhallinorkan siivellä Lappiin, koska oon jo pitkään halunnu sinne kesällä. Sitä paitsi hyviä tyyppejä megessä, ni parasta. Ja iskä sano et voidaan ottaa Neekkuki mukaan! KERRANKI! Mun mielessä on maalautunu jo ihan liikaa kuvia siitä reissusta. Sit höllii esim Pori Jazzit. Ja Faces. Ja vähän kaikennäköne sun muu. Hihi. OI KESÄKESÄ.
Kohtaus aamupalapöydässä: minä ja äippä luetaan lehtee, iskä on lukenu runoja vessassa (sillä on siellä kirja 400 vuotta suomalaista runoutta).
I: "Kuunnelkaa! Nyt tulee äiti ihan itkettävä runo!
Mies lähtee aamulla maailmaa valloittamaan,lupaa palata illaksi,nainen jää ikkunaan katsomaan.
Iltapäivällä lähtevät lapset.
Mies palaa, kumara vanhus,nainen ikkunanpielessä miettii:taisi mennä päivä,olisi pitänyt yhtä ja toista toimittaa.
- Lapset menivät jo, nainen sanoo.- Olisit käskenyt odottamaan,nyt on aikaa tutustua.- Olenhan minä, tutustu minuun.
Mies ei vastaa,nukkuu jo, väsynyt matkalainen."
Ä: "..."
O: "Mitä ihmettä, äitihän rupee ihan oikeesti itkemään!!"
Se oli hassua. Varmaan siks, että iskä ties mikä saa äipän herkistymään. Ja muutenkin.
Vissiin taustalla vaikuttaa omakohtaiset kokemukset siitä, miten itse jää kotiin huutavien kakaroiden kanssa ja mies loistaa poissaolollaan, töissä aina, ikuinen odottaminen päivystämästä.
Ai niin, runo oli Helena Anhavan.
Zellasta tänään.
Huomenna voisin ryhdistäytyä ja lukea aamusta asti.
PS: Oon potenut jo monta päivää tukka-ahdistusta: tukka tuntuu ihan kivalta mutta näyttää pahalta. Meinaa iskeä taas kutina riipiä kaikki pois, mutta siihen en sorru, koska oon päättäny kasvattaa. Ja nää ihan oikesti on jo melko pitkät. Saan ne melkein fiksusti ponnarille. Tosin meinaan hukkua taas etutukkaan. Pitäis varmaan uskaltautua kampaajalle ku nää on niin huonossa kunnossaki, mutta ku yyyh.
Ihan vain näin merkityksettömänä väli-informaationa kerroin tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti