Tylsä matkakuvaus höllivästä reissusta

Hei, minä täällä taas, pupunruuansyöjätyttö. (Toi nimitys on kaikessa höperyydessään jotenkin kovin symppis.)
Hiljaiseloa on näköjään kestänyt melkein viikko, mutta se johtuu siitä, että minulla oli maisemanvaihdos menossa. Nyt oon taas kotikonnuilla. Täällä on just nyt vähän harmaata ja ankeaa ja .. tuttua.

Sunnuntaiaamuna pakkasin, huomasin et mun ainoot hyvät farkut oli menny edellisenä iltana kuraan, kävin laulamassa hengellisiä lauluja sunnuntaikokouksessa ja hyppäsin Jyväskylän bussiin. Ajauduin Maijun kautta toiselle. Oli jäätelöä ja vadelmia ja saunaa ja Fråga Ollea, joka sattuu muuten tulemaan joka ikinen kerta telkusta kun oon Maijukan luona. Se Olle on sammakonnäköinen keski-ikänen mies, joka ei ikinä sano mitään kovin yllättävää tai viisasta niihin kysymyksiin, mutta siinä ohjelmassa on ihana juontaja. Martin. Åj.

Maanantaina mun visiot sai kolauksen, kun kenkäkaupassa oli koot vähissä. Olin kuvitellut unelmissani, kuinka kävelisin uusilla kengillä ja saisin heittää hyvästit noille vanhoille rikkinäisille pahanhajuisille. Mut Matkakeskuksen intialaista päästiin kuitenkin testaamaan!
Mailu tuli antamaan Maijukalle pimeesti rahaa ja sanomassa, että siitä olis kiva tulla mukaan. Liikennevaloissa mun ja Maijukan hartioista tarttui hämärä aurinkolasipäinen mies, joka sanoi että NO MITÄS NE TEINIT TÄÄLLÄ SEISOO.
Onneksi se olikin Tuukka. Säikähdys oli melkonen, mutta tuli hyvä mieli. Tuukka oli käyny laserissa ja se oli menossa katsomaan lintuja. Me hypättiin junaan. Tai no ei hypätty, ihan käveltiin.

Tampereen päässä tuskailtiin Maijukan kanssa, kun meillä ei ollut T&T&T:n äipälle mitään viemisiä, koska siltä aina tulee. Noloa. Mut ehkä se kompensoitui sillä, ettei kumpikaan poikanen ollut ollut niin järkevä, että olis muistanut ottaa kotiavaimen mukaan. Käytiin siis vanhempia odotellessa tappamassa aikaa jossain Mehoniemen automuseossa, tosin ei siellä museossa, mutta kahvilassa. Tumppa tarjos meille teet ja munkit, jotka oli liian isoja. Vessassa oli lista vuodelta 1955, miten vaimon pitäisi käyttäytyä miehen tullessa töistä kotiin. Pihalla makas iso musta lötjö, joka paljastui newfoundlandinkoiraksi. Se oli ihan havuissa. Näyttely Millasta:

Oho, tulipa niitä monta. Ihan ku sen rotu vaihtuis koko ajan.



Laitoin yöks vihkon ja kynän sängyn viereen, jos sattuisin näkemään unia. Näinkin. Kirjotin tokkurassa sanoja paperille ja nukahin uudestaan.
Aamulla huomasin paperin tyhjäks, joten olin nähnyt unta siitä että kirjotan mun unista. Oikeesti, mitä ihmeen alitajunnan sarkasmia. Ärsytti.

Tiistaina pidettiin Maijukan kanssa kaupunkipäivä. Selvittiin ihan itsenäisinä bussilla keskustaan. Oli ihanan rentoa, kun ei ollut kiire mihinkään ja aurinko paisto ja oli kevyt olla. Meillä oli karttaan merkittynä muutamat måste gå -paikat ja lähdettiin tekemään niiden mukaista laajaa ympyrää. Me käytiin oikeestaan vaan kirjakaupoissa, levykaupoissa ja kirppareilla. HAHA. Yhellä kirpparilla oli mies, joka oli Maijukalle kateellinen lastenpelin läpäisemisestä. Meidän lähtiessä pois se sama mies istu ikkunalaudalla kahvilla. Sanoin sille heippa, kun se katto niin odottavasti.

 Tumppa piirs meille havainnollistavan kartan bussipysäkille.

Parhaimmat pleissit oli kirjakauppa Bukra - missä sai sitä paitsi opiskelijalennusta kirjoista ja sarjiksista plus siellä oli minigalleria jossa oli hienoja revittyjä maalauksia - ja Swamp music. Maijukka joutu siellä ihan ongelmiin.

Mun kameran akku delas melkein heti, joten kuvaotokset jäi melko minimiin.
Se muuten jäi mieleen Treen keskustasta, että siellä on ihan älyttömästi erotiikkaliikkeitä. Lål.

Mentiin kattomaan Kick-Ass, Maijukka sai Tompankin houkuteltua mukaan vaikka se oli aluks nihkeenä. Plevnassa (mikä leffateatterin nimi!) myytiin kuutta eri väristä hattaraa läpinäkyvissä ämpäreissä. Mut ite leffa oli hullun hyvä!

Nukuttiin Maijukan kanssa joka aamu aina edellistä pidempään jostain syystä. Keskiviikkona sain aamupäivän jopa luettua! Kenkäkaupoille lähtiessä tosin meinas iskee totaalinen kooma iankaikkisen ihanan naiseuden takia, mut sit särkylääkkeet alko varmaan vaikuttaa. Treella ei meinannu kenkien suhteen tilanne olla sen parempi, mutta sain lopulta uudet tennarit. Haluisin kyllä vielä matalat violetit lightit. Näin niitä sitä paitsi tänään KUOPPARIN Andiamon ikkunassa. Mutta nggghh.

Kenkiensovittelusta tuli niin kuuma, et halusin jäätelölle. Koskikeskuksen jäätelöbaarissa oli ihanan ilonen myyjä, sain ottaa jopa puol kuppia teetä santsiks. Mulla oli ihan hervoton olo ja teki mieli tahallaan olla hankala. Hähä.
Maijukan jäätelöannoksen nimi oli Pinkki Pingviini. Hähä.

Musta oli suloista, kun Tumpan ja Tompan perheessä harrastettiin yhteistä iltapalaa. Toki meilläkin joskus, mutta harvinaisempi tapahtuma se on. Yks päivä havahduin ylipäänsä siihen todellisuuteen, että alan olla melkein ainut täällä, joka edes käyttää keittiötä syömiseen. Vera hakee järestään ruuat aina omaan kammioonsa, iskä siirtyy ruokineen olkkarin pöydälle läppärin ääreen tekemään sovitushommia ja äippä harrastaa telkkuhuoneeseen jumiutumista kera ruokien.
Mut ei mun siitä ollu tarkotus kirjottaa, vaan siitä että yhteinen iltapala oli sulosta. Ja on noiden perhe muutenkin hirmu suloinen. Enkä edes jännittänyt enää niin paljon niiden isää, ehkä siks etten feilannu.
Se teki meille yks päivä lohta, missä oli päällä muun muassa herkkusieniä. En oo ikinä aatellu, mut se oli hyvää.

Maijukalla oli visio leffaillasta ja päädyttiin pitkän kädenväännön jälkeen kattomaan joku Dukes of Hazzard tai joku. Siinä oli paljon kaahailua ja ärsyttäviä miehiä ja akkoja. Paljon kivempaa oli leffanjälkeisjamit Neon kakkosen tahtiin. Hyi.

Mä taisin olla öisin jotenkin levoton, koska ekana yönä heräilin kuuden jälkeen epäsäännöllisin väliajoin varmaan kymmenesti, molempina seuraavina öinä nukuin jotenkin tosi pätkittäin, ja varsinkin vikana yönä näin hirmu levottomia unia. En kyl muista mitä. Paitsi siitä näin unta, et Tumppa tuli sanomaan heippa ennen ku se lähti töihin, mut sit myöhemmin se tuliki oikeesti ja olin ihan hämmentynyt ku luulin sen jo tapahtuneen. Tässä oli melkein sama efekti, kun mun feilanneessa kirjoitanuneniylös-yritelmässä.

Torstaina ei ollu vielä ees erityisen kotiinmenofiilis, mutta mun piti käydä tänä aamuna soittelemassa Jarpalle viulua, joten oli pakko suunnata Kuoppariin. Maijukan iskä ajo meidät Jykälään ja sieltä piti ottaa juna. En tykkää. Jy-Ku-väli oli kivempi mennä bussilla, koska Pieksämäen vaihto on rasittava.

Hei anteeks nyt, mun keskittyminen on jossain ja puolet tästäkin postauksesta on ihan tyhjänpäivästä, mutta kai mä haluan laittaa tän nyt tällasena soopana.
Sitä paitsi mulla on nälkä.
Ei tunnu yhtään perjantailta.
Mutta oli höllivää kyläillä röyhkeästi keskellä viikkoa. Oli niin kiireetöntä ja rentoa ja mukavaa.
Nyt kai sit kylmä pudotus lukemisen ja muun pariin. Tosin huomenna soittamaan Kihniölle noin. 18 tunnin reissuna.