Intuitiivista ahdistumista

Äiti täytti tänään 52vee. Aamulla väsäsin Kirden tekemään juustokakkuun päällisen. Se oliki hullun haastava tehtävä: piti liottaa liivatetta, sitten sulattaa se ja sekottaa mangopilttiin.
Mistä tuli mieleeni että joo, hävettää myöntää, mutta liivatetta en oo jonkun asteisesta vegeilystä huolimatta jättäny kokonaan pois. En mä sitä muualla syö paitsi juustokakuissa. Mut kuitenki.

Alotin ryhdistäytymisen eilen illalla iltapalalla. Avasin pääsykoekirjan taas muutaman päivän tauon jälkeen. Oon vieläki hukassa, et mihin kaikkialle ois rahkeet lukea ja ahdistuilin taas kurkun kuristuksen kera noita hakujuttuja. SITTEN tsekkasin sen hakupalvelun ja tajusin, että siihen rekisteröitymiseen tarvii jotkut saakelin VERKKOPANKKITUNNUKSET. Eipä siinä, ihan hyvä ne ois muutenki hankkia, mutta jotenkin alko ärsyttää hulluna, kun huomenna pitää tehdä niiden takia retki pankkiin.

Onneks tajusin nyt, enkä vasta perjantaina joskus kello viistoista tai jotain.

Otin tänään päikkärit kahteen otteeseen, koska unetti. Musta on ihan kiva elää nää päivät silleen itteensä kuunnellen, miltä tuntuu ja mitä tekee mieli. Aikasemmin se oli korkeintaan viikonloppujen herkkua se, koska arkena piti koko ajan olla menossa kouluun tai johki tai tehä kouluhommia tai jotain. Vaikee kuvitella, miten hektisiin ja täysinäisiin päiviin oon joskus kyennyt, koska nyt oon vaan laiskanpulskea ja hidastempoinen. Ja se sopii mulle.

Mua alko nyt yhtäkkiä pelottaa, jos tosta pankkihäsellyksestä syntyyki joku kamala ongelma ja ja ja sit mun haut kusee sen takia ja yyh. Ahistava ahistus 8(

Äiti on alkanut ahdistella mua autokoulusta. Sille se on jotenkin hirmu tärkeetä, että nimenomaan sen tyttäret ajaa kortin ja niistä tulee itsellisiä naisia. Kaikkee sitä.

Eiei, nyt en kykene enää keskittymään kun rupesin hätäilee tota pankkijuttua. Voi paksa.