ENKKA

Arvatkaa mitä? Oon vaan höntsäilly kaks kokonaista päivää. Tänään oli kaiken huippu: heräsin kyllä suht järkevään aikaan (ennen puoltapäivää kuiteski), mutta olin yöpuvussa aina varttia vaille kuuteen asti illalla. Sit oli pakko vaihtaa vaatteet ja jopa laittautua (lue: näyttää siltä, että viittii mennä ihmisten ilmoille), koska piti lähtee nuorteniltaan ja sitä ennen myös syödä jotain ja käyttää haukku. Oli omalla tavallaan jännä fiilis, kun en oo melkein viikkoon meikannu kunnolla saati laittanu hiuksia.

Mut lähes kuuteen saakka yökkärissä on kyl henkilökohtainen enkka. Tästä hyvästä mut sais melkeinpä teilata.

Olin ihan tosi yllättyny, miten paljon autoja kirkonpihalla oli. Populaa oli tavallista enemmän, mikä siis on ihan hyvä asia, mutta se oli vain..yllättävää. Ja siis tosi paljon sellasta porukkaa, ketkä ei ollu edes leirillä, eli pelkästään leirimuistelot ei ollu syynä tälle väenpaljoudelle. (Tai no paljous ja paljous, paljous on suhteellista, mutta joka tapauksessa.)En tie oliko hellareita sit sen takia, ettei torstaina tainnu olla ROKkia.

Hennan poppoo oli pitkästä aikaa musavastuussa. Ne soitteli monia enkkubiisejä (en nyt jaksa ajatella, et oliko ne Hilppareita vai Michael W. Smithiä), mitä ei muut aijemmin oo soitellu. Ihan tervetullutta vaihtelua.

Ainut ongelma vaan on se, etten kestä itteeni. En kestä sitä, etten osaa enää kuunnella kenenkään laulua ilman että koko ajan ajattelen, miten ite laulaisin ton ja ton kohan, ja missä se nyt feilas ja mokas ja kämmi, ja aaaarh! Se on niin TYPERÄÄ! Koska tosiasia on, että vaikka olisin ite tekemässä sen, ja vaikka kuinka kuvittelisin että ite osaisin hoitaa paremmin, niin EN MÄ OSAIS. Kämmisin ja falskaisin ja mokaisin ihan samalla tavalla - en ehkä tismalleen samoja juttuja, mutta mokaisin yhtä kaikki. Siks mua ottaa suunnattomasti aivoon, että mun pitää olla toisia kohtaan näin kriittinen ja arvosteleva ja vaativa. En kestä itteeni.

Intinkäyneille miehille oli iskeny joku outo karvavillitys, ja sekä Erppa ETTÄ Simppa oli ruvennu kasvattamaan viiksiä/partaa. Yyh. Jos se on jotenkin miehistä?

Ipen kanssa juteltiin jostain syystä siitä, millasia kriteereitä tulevalle puolisolle olis. Sit pyysin sitä taas laulamaan sen "kiiissat, tytsit, peipet, naiset, niistä sana liiQQ", mutta se lupas et voi sendiä sen MSN. Kuuntelin sitä just äsken, se on on huippu HÅHÅHÅÅHÅH hyviä juttuja

Olin kiltti ja tulin taas Mintun kanssa bussilla kotio, vaikka olisin saanut kyydinkin. Ehkä mulla oli tänään löysäilypäivän lisäksi joku ystävällisyyspäivä. Muutkin tais aistia sen, koska pienen hetken olin ihan sairaan suosittu, ei järkee, SEITTEMÄN ihmistä halus puhua mulle yhtä aikaa mesessä. Se alko jo käydä rasittavaks, kun ei ehtiny tehä mitään muuta ku vaan vastailla viesteihin u_u Mietin, että mistä ihmeestä nyt tuulee.

En tiedä vieläkään. Mutta jossain vaiheessa oli tosi hassu kontrasti: toisen kaverin kanssa juttelin siitä, miten hukassa on elämän ja uskon ja omien ajatusten kanssa, ja toisessa keskustelussa toinen kaveri hehkutti ihan jatkuvalla syötöllä, kun se oli kokenut just tyyliin jonkun hengellisen uudestaansyntymisen. Se oli IHAN liekeissä. En oo ikinä 'nähny' sitä sellasena. Se alko olla jo pelottavaa, kun se oli niin maaninen, niin INNOISSAAN. Pelottavaa ehkä siks, että oon ite niin turta kaiken suhteen just nyt.

Onkohan se vaan talvi vai onko se yksinkertaisesti mun mielenlaatu?

Btw, mun unirytmi huutaa halleluujaa, koska eilen nukkumimanmeno tais venähtää neljän jälkeen ja nytkin kello on jo melkein puol kolme. Huomenna pitäis jaksaa herätä jo kouluun aamulla. Hyvin mä vedän! Ja ennen kaikkea fiksusti!

Jee, Orvokki, oot ääliöin