Kohdussa olemme sokeita luolakaloja.
Niin se menikin. Muistin vähän väärin.
Mutta luolakaloista juttua joka tapauksessa!
Oli pakko tarkistaa toi, kun kävin tänään kirjastossa. Oli muuten sykettä nostava reissu, koska yhden hyllyn välissä näin vaan silmäkulmasta, että joku jamppa kävelee mua kohti ja aattelin jotenkin, et se haluu siihen mun kohalle kattomaan kirjoja, joten siirryin pois ja lähdin kävelemään toiseen hyllyväliin. Se jamppa seuras ihan kintereillä, ja se oli tosi häröä, ja sit kun käännyin vasemmalle niin käytin tilaisuuden hyväkseni kattoakseni, kuka mua stalkkaa, mut se olikin MINTTU! LÅL ;D Hassuinta on, että mulla kävi etäisesti mielessä, että 'tuntuu vähän samankokoselta kun minttu', mutta se tuntui absurdilta ja olin jo kääntymässä sillon pois päin, niin se ois aika epäilyttävää kääntyä vielä vilkasemaan viimisen kerran ;D
Olipa taas selkeä sepostus. Huuuaaah.
Tästä päivästä ei oo oikein mitään erityisen jännää kerrottavaa. Käytiin meidän perheen naisten kanssa kaupassa ja sit sain houkuteltua äipän tulemaan mun kanssa konserttiin, ettei tarttis yksin mennä. Tilattiin meille jopa väliaikatarjoilu! Suolanen oli sellanen savumuikkuvoileipäkakku vähän niinku, ja makea taas vadelmajuustokakku. Ne oli hyviä 8) Nam!
Itse konsertti tosin ei ollu kovin hetkauttava. Karua, miten huomaa, että mitä enemmän jotain asiaa näkee/kuulee/käyttää/jne, niin sitä enemmän siltä jotenkin vaatii, sitä vaikeempi siitä on saada enää kiksit. Esim oon käyny jo nyt niin paljon kuuntelemassa tuolla noita, ettei sellanen peruskivahelppoklassinen enää uppoa, vaan siitä musiikissa pitää oikeesti olla jotain, että se säväyttäis. Että menis luihin ja ytimiin (vaikka toki on aina hienoa, kun livenä joku jotain soittaa).
Tajusin tänään, että sama juttu on käynyt myös suklaakekseissä (puhumattakaan tavansuklaasta, jogurteista, oliiveista, jnejne..): perussuklaaKEKSIT ei maistu enää miltään, kun oon tottunu syömään tollasia hurjan suklaisia ja raskaita SUKLAAkeksejä. (Tosi selvää, eikö? Nyt on sellanen fiilinki, ettei oikein mistään saa kerrottua kovin selkeästi - tahmaileva ulosanti..)
Mutta se viulusolisti oli ihan hauska. Se elehti hirveesti, sillonkin kun ei soittanu, aina ravisteli päätään ja heilu. Mun korvaan se vaan soitti yleisesti ottaen vähän liian hiljaa, ois saanu olla kauttaaltaan vähän kovempaa. En oo tosin kuullu vähään aikaan ketään, joka ois soittanu yhtä hyvin kaulalta! Se ääni kuulosti oikeesti ihan kultareunaselta! Soitti muuten Stradivariuksella :D
Nojoo, kyllä kansa taputti sen lavallekkin vissiin joku kuus kertaa. Neljännen kerran jälkeen se soitti ylimääräisen soolobiisin, luultavasti ihan hihasta vetästy, koska mistä se voi tietää, miten ihmiset intoutuu läpyttämään? Että sisänsä spesiaalikerta.
(TAKKUAA, TAKKUAA, mut ei silti huvita vielä lopettaakkaan kirjottamista :D Tästä tulee taas puhtaasti tällanen läpäläpä-enjaksapanostaa-postaus.)
Sain Battle Royalen loppuun (siis sen sarjiksen. ilta onkin mennyt rattoisasti sitä lukiessa + luukuttaessa Iron&Winea (sikson innostuksesta, myspace on ystävä<33) ja juodessa pitkästä aikaa Schweppesin American Ginger Ale. jee). Se oli hyvä, vaikka siinä olikin aika paljon häiritseviä piirteitä, mutta kaikkeen tottuu, ja huomaan tulevani melko anteeksiantavaksi jos hyviä juttuja on tarpeeks peittoamaan ne ärsyttävyydet.
Ja ei luoja, miten hyvä piirtäjä se artisti on. Aluks en ihan vakuuttunut, mutta toisaalta, jos senkin sarjan julkasemiseen meni viis vuotta, niin luulis, että siinä väkisinkin kehittyy johonkin suuntaan. Ja siis oli toi alusta astikin hyvin piirretty, mutta jokaisen piirrostyyliin kestää aina hetki päästä sisälle ja tottua. Joistain sitten alkaa tykkäämään, toisista ei.
Mutta että hirmu hyvä piirtäjä nyt kuitenkin. Ne kaikki oppilaat ei tosin ollu alunperinkään kovin uskottavan näkösiä 9.luokkalaisiks, lopusta puhumattakaan :D Siinä sarjassa ei ollu cooleja jätkiä, joilta ei olis löytyny kunnon muskeleita. Lål. Mutta ei se haitannu, jos ei liikaa kiinnittäny huomiota. Ja ois hyvä laskea, mikä prosenttiosuus on niillä ruuduilla, missä ei itketä niihin itkuruutuihin verrattuna :D Mutta toisaalta taas, jos ystävät joutuu teurastamaan toisiaan, niin ei sekään oo yllätys että kyyneleet virtaa.
Läpäläpä plaaplaa. Pölöpölö hölihöl. Kauheeta jaarittelua.
Mulla piti (oikeesti) olla joku tärkeäkin asia, mutta en nyt kuollaksenikaan saa sitä mieleeni. Ehkä voin syyttää kellonaikaa (vaikka oikeasti en voisi, koska ei edes väsytä, oon huomannu ettei koskaan iltasin, aina vaan päivisin koulussa).
Jos taas huomenna yrittäsin kirjottaa ajatuksella. Ehkä :D
Mulla onkin hurjat suunnitelmat huomisella kuulkaa! Aion:
a) vuokrata Battle Royalen ja kattoo sen Maisan kanssa (hyvä tilaisuus verrata, mitkä jutut eri tavalla sarjiksessa)
b) viedä Neekun surman suuhun (vähän jänskättää, miten ne suhtautuu toisiinsa, ja mitä tosta koko höskästä oikein tulloo..)
c) esim lagata
lål våikå lålleråmpaa lauantaina ålla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti