Heti kun istahdin tähän äsken ekan kerran koko päivänä, niin koko keho vaan tulvahti täyteen ihan armotonta väsymystä. Enkä oo ees rehkiny tänään.
Paitsi no ehkä on ollu vähän sellasta kiireen poikasta: kaks kertaa ehin käydä koulun jälkeen kotona kääntymässä (esim syöminen oli hajanaista ja piti suorittaa seisaaltaan), ja sit äippä lähti suoraan heittämään Maisan täysi-ikäistymissynttäreille. Sitä ennen ehdin tosin käydä kvartettitunnilla, kaupassa ja kirjastossa. Kaks kassillista lainattua tavaraa<33 =) Ku ois vielä aikaaki lukea ne.
On NIIIN ihanaa, että on viikonloppu. Viime v-loppu meni jotenkin niin harakoille, kun kaikki suunnitelmat meni mönkään ja kaikkeakaikkea, ja vaikka nytkin on hirmuna tehtävää ja menoa, niin silti on jotenkin ihana fiilis. Eipähän oo ainakaan KOULUA. Yök. En tiedä, jaksanko vielä noi kolme päivää tätä jaksoa. Meinaa tulvia jo yli korvista ja nenästä ja muista aukoista.
Eiku nyt hokasin, siks mua väsyttääkin, kun piti olla niin sosiaalinen! Se on niin rankkaa ja kuluttavaa. Sosiaalisena olo siis. Jos oon jotenkin pohjimmiltani kuitenkin sellanen yksinviihtyjä.
Yritin äsken kattoo huomisia biisejä, mutta oon valinnu vasta vaan hitaita, kaikki nopeat on niin käytettyjä jajajajaja :( Oon ihan ongelmissa. Huoh.
Ehkei vaan yksinkertasesti pitäs ajatella kaikkea aina niin tuhottomasti.
Jos olisinkin tänään radikaali ja kirjottasin vaan lyhyen postauksen, pistäsin nassuun jotain pientä ja yksinkertasesti menisin vaan nukkumaan. En jumittus tähän lukemaan tai kirjottamaan tai häröämään jotain muuta epämäärästä, ja sitten ehkä heräisin aamullakin ihmisten aikoihin!
Kuinka kumouksellista!
No ei, mutta kun en vaan yksinkertasesti jaksa yrittää kelata tätä päivää ja sen tapahtumia. Suonette minulle anteeksi, mutta aivoni lagaavat, enkä voi sille mitään :D Siispä: huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti