Tässä on nyt jotain mätää.

Meidän kaapit ammotti aamulla tyhjyyttään: murot loppu, paahtoleipä loppu, maustamaton jogurtti loppu.. Sit mulle iski yhtäkkinen himo, että tahdonpas syödäkin nyt omenan. No. Menin siis jääkaapille ja avasin tuon alakerran hedelmä/vihannes/juureslaatikon ja aloin kaivelemaan.

Se oli niin absurdi näky (vaikkei pitäisi olla, ei meidän taloudessa..), että tuli sellanen olo, millon ehkä puolikkaan sekunnin miettii, että voiko tää olla totta. Kai tiedätte sen tilanteen?

Koko se kosteudenimijätalouspaperikerros siellä pohjalla oli ihan umpikeltanen ja umpihomeessa ja umpihaiseva. Syyllisiä ei tarvinnu kauaa etsiä: ne oli kaksi HIUKAN ylikypsää, vetelää, löysää, PEHMEÄÄ, rakenteensa menettänyttä appelsiinia, jotka oli alkaneet lyyhistyä pussiinsa. Yhdessä reunasta se talouspaperi oli jurrannu kiinni tohon laatikkoon ja mun piti repiä sitä irti ihan voimalla (kun ensin olin tyhjentänyt ne appelsiinit ja muutaman perunan bioskiin ja päässyt eroon enimmistä talouspapereista). Meinasin heittää ryynit sinne laatikkoon. En voi edes kuvailla, miten pahalta se hais. Mätä appelsiini.

Että kiva ylläri näin aamuun. En saanut omenaa. Kaiken lisäks äiti sano vielä myöhemmin tänään, että se oli huomannu aamulla saman, MUTTA EI OLLUT SIIVONNUT SITÄ! MUN PITI SIIVOTA!

Hylkään nämä kaikki tänne ja muutan yksin asumaan!

Kivat sulle, äippä. Sitten se tänään vielä pakotti mut ostamaan jauhelihaa Siwasta kun oli luppoaikaa hetkinen, ettei sen tarvi erikseen käydä. Se oli niin nöyryyttävää, kun piti kanniskella jauhelihapakettia läpinäkyvässä pussissa. En ees tie miks, mut se vaan oli. Mua vihastutti.

(Ja SITÄ PAITSI se rupes myöhemmin vielä vineemään mulle, että otin liian rasvasta jauhelihaa, mutta se oli halvempaa ja mistä voin tietää, miten rasvasta noi yleensä syö, kun ei ole sattuneesta syystä tarvinnut olla ollu tekemisissä jonkun saakelin jauhelihan kanssa vitja kahteen vuoteen! Ja yleensä ruoka on parempaa, mitä rasvasempaa se on, esim. juustot, jogurtit, jnejne. Mistä voin tietää, ettei se päde JAUHELIHAAN?!)

Koeviikko alko siis epsanjalla. Siinä kokeessa oli vaan kuuntelu (jossa 5 kyssää, lål), 3 tehtävää ja essee, eli melkoisen lyhyt. Ensin iski epätoivo, kun vilkasin nopeesti sitä esseetä: se koostu kolmen ihmisen lyhyestä näkemyksestä kieltenopiskeluun liittyen, ja sit piti valita yks niistä ja kertoo onko samaa vai eri mieltä ja minkä takia ja antaa omia kokemuksia esimerkkeinä ja plaaplaa. 100-150 sanaa. Ensin aattelin ihan tuskassa, että en selviä tästä, miten muka saan puserrettua noin paljon tollasesta - mutta sitten se ei ollutkaan vaikeeta! Oli jotenkin hurja huomata, että osaa jo kuitenkin ihan kiitettävästi selittää, ja vieläpä eri aikamuodoissa, ja vaikkei jotain sanaa muistaiskaan, niin osaa kiertää sen. Vaikka totta kai siinä on varmasti simona virheitä. MUT SILTI! =)

Oon vaan rampannu tänään: eka aamulla koululle, sit söin siellä ja tulin kotiin lukemaan, sit lähin konsalle soittamaan, sit tulin kotiin lukemaan, sit lähin konsalle MuPe:n tunnille, sit tulin kotiin lukemaan, nyt kirjotan blogiin, sit meen nukkumaan. Mielenkiintonen elämä, hmm?

Ajattelin sitä paitsi ihan vakavissani jättää teorian tänään väliin, että ois voinu lukee hissaa (joka on jäänyt pelottavan vähälle!), mutta olin kuitenkin kunnollinen (?) ja menin. ONNEKS! Käsiteltiin impressionismia ja koko tuntia vaan Debussya ja Ravelia. En tie miks, mutta Debussysta oon aina tyksiny hirmuna. Faunin iltapäivä <33 Ja tänään leimahti myös uusi rakkaus: Ravel<33 Oon aikasemmin kuullu siltä vaan Boleron, ja se on ok, mutta TYLSÄ, koska siinä on vaan se sama melodia joka toistuu ja toistuu ja kiertää soittimelta toiselle ja VOIMISTUU ja nopeutuukohan se myös? En muista, mut kuitenkin. Siltä ei ikinä soiteta mitään muuta. Mut NYT soitettiin, ja ne oli ihan törkeen hyviä biisejä! Se oli ottanu vaikutteita jostain 1920-luvun pariisilaisten jazzklubien musiikista, HAHAHA. Pläräsin iskän levyjäkin nyt illalla läpi, muttei siellä ollu yhtään Ravelia. Huomenna siis kirjastoon. Sit alan sivistämään itseäni klassisella musiikilla u_u

Leimahti muuten toinenkin rakkaus tänään. Rakastuin ihan armottomasti yhteen ihan hirmu vakavannäköseen sotapoikaan, joka meidän hissankirjassa on ajamassa pyörällä(!) kohti jatkosotaa. Se oli vaan söpö. Håhåhå. Selvästi oon keskittynyt niihin olennaisimpiin juttuihin lukiessani kokeeseen, heh heh.

Mut hei! Olin lukenu kirjan läpi kuiteski varttia vaille kymmenen! ETTÄ NIH!

Saa nähä kyl, mitä sitä kokeesta tulee. Ärsyttää, ku hissa olis oikeesti kiinnostavaa, mut en vaan enää osaa alottaa ajoissa lukemista saati lukee aina säännöllisesti reaaliaineiden läksyt. Se kostautuu sitten kokeessa.

Mut nyt meen sinne nuQQ ja miettimään sitä vakavaa nuorta sotilasta Ravelin säestyksellä... LÅL tapan itteni nauruun ku oon niin lållero