Satutäti

Kerronpa teille tarinan:

Oli tyttö ja sillä tytöllä oli tehtävänä sellanen tylsä koulujuttu. Sitten kävi niin, ettei sitä tyttöä oikein niinkuin kiinnostanut ja iltaa kului ja kului ja kului ja tyttö vaan luki ja luki maanisena, eikä halunnut tarttua siihen koulujuttuun. Ja kas kummaa, yhtäkkiä kello löikin kolme ja silloin tyttö ajatteli, kirjoitettuaan muutaman hassun rivin, että nyt saa riittää ja menen kyllä nukkumaan, vaikkei edes väsytä. Sitten tyttö nukkui ja heräsi aamulla oikein pirteänä kirjoittamaan sen koulujutun loppuun. Ja kaikki olivat iloisia ja kauniita ja elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. Sen pituinen se.

Ja tarinan opetus? En tiedä. Mutta se on erittäin todellisuuspohjainen, voitte itse pienessä päässänne pohtia, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.

Mutta mulla on kyllä välillä ihanin äippä, kun se ymmärtää mun hömpötyksien päälle. Esim sellasten, että kun tuurilla löytää The Absolute Sandmanin (vol.3 tosin) kirjakaupasta tarjouksella 50€ (hullua, joo, mutta normihinta 79.90€), niin saan luvan ostaa sen 8) Se paino muovikassissa ihan tajuttomasti, sellanen kunnon tiiliskivi. Ei ees hirmu kätevä lukea, mutta kyse onkin siitä, että tahdon hankkia sen sarjan tollasina tyylikkäinä opuksina. Tiedän joka tapauksessa, että se on hyvä.

Kävin myös pitkästä aikaa hivelemässä ikuista rakkauttani, ja ekan kerran elämässäni tajusin mennä vieraskielisen kertomakirjallisuuden hyllylle. Nolottaa myöntää, etten edes koskaan aikasemmin tajunnu, mistä kohtaa kirjastoa se on. Lål. Uusia löytöjä.

Mutta nyt ei voi kirjottaa enempää, oon liian koukuttunut lukemiseen, joten mårå>>