Koska olen synnynnäinen salapoliisi, huomasin heti kotiin tullessani, että MEILLÄ ON KÄYTY!
Ja voin myös kertoa, mitä kävijät esim tekivät:
-kävivät mun läppärillä, luultavasti INTERNETISSÄ
-selasivat mun uutta Absolute Sandmania
-kävijän koirat kiusasivat meidän haukkua
-tekivät linssikeittoa
..mistä oikeastaan haistoinkin, että meillä oli käyty. Mutta mussa on aivan selvästi salapoliisin vikaa. Ette voi kieltää.
Siitä linssikeitosta vielä. Laitoin sitä just mikroon kun on nälkä, ja söin sitä aijemmin päivälläkin. Ja siis hirmu kiva, kun oli tehty ruokaa valmiiks ja siis linssit ON ihan superhyperhyviä; ainut vaan, et äippä teki vähän aikaa sit kans linssikeittoa, ja oon syöny sitä viimiset kolme päivää putkeen. Ja tänään neljäs päivä uudella keitolla. Plus, että koulussakin oli linssikastiketta (joka oli sekin hyvää!). Voisin ruveta varmaan linssiludeks, kun muhun uppoo niin paljon linssejä! (juma, mitä läppää)
Olin aamulla viulutunnilla, ja huolimatta siitä, että vietin viulun suhteen superlaiskan loman ja tän viikon, niin MENI SUHT HYVIN! Jarppa ei ees hirveesti moittinu, se oli aika kannustavanakin itse asiassa! Oli ihana sen jälkeen lähtee kävelemään konsalta koululle, kun jäi hyvä fiilis ja oli niin ihana ilma jajajajajajaaj. oo.
(Hei, tää keitto on oikeesti ihan törkeen hyvää, mitä sä oot Kirppu tähän oikein iskeny??)
Tänään kävi ilmi MuPen tunnilla, että mun pitäiskin huomenna olla menossa kaup.orkan konserttiin. Se on hienoa, kun onnistun olemaan niin hyvin ajan tasalla.
Ja tänään tajusin myös, että lähen Lontooseen just kun meillä alkaa uus jakso, niin kyllä vedän hyvin kun oon kaikilta kursseilta muutaman ekan tunnin poissa. Ja sit on niitä lomautuksia ja pääsiäislomia ja kaikkea vikassa jaksossa, niin saa nähä, mitä siitäkin tulee.. Huh. Opiskelun jatkuvuus on varmaan huipussaan.
Mulla on outo olo. Sellanen, että ei oo tällä hetkellä edes erityinen stressi mistään, mikä on mulle tosi uutta. Koska osaan stressata tyyliin siitäkin, että onnistunko pysäyttämään bussin, minkä kyytiin haluan, vai en. Ei kuitenkaan oo rentokaan olo varsinaisesti, koska oon niin tottunut siihen, että aina on jotain mistä stressata. Oon kuitenkin niin turtunut nykyään vähän kaikkeen, etten jaksa enää kunnolla ottaa ongelmaa mistään.
Voisi siis sanoa, että olen kehittynyt ihmisenä!
Että tällasta näiden pitenevien päivien ja saapuvan kevään keskelle.
Niin ja tietysti sitä, että lauantaiks sovittu dreffit uhkean urhon kanssa. Saapi nähä, mitä tulloo, vai tullooko yhtään mittään. En oo vielkään osannu oikein käsitellä sitä, että partneri olisi/on saksanseisoja. Ehkä sit, kun nään sen, niin mieli selkiytyy.
(PS: otsikko on yhtä sanaa lukuun ottamatta suora lainaus jostain Raamatun vanhasta käännöksestä, siksi se on omituinen. koittakaa arvata, mikä sana pitäis korvata ja millä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti