Sopulit ja (PURJO)sipulit

Koska minusta on tullut niin saamaton, etten saa enää itseäni tekemään edes läksyjä ajoissa illalla, niin olen jo parina aamuna herännyt pikkasen aikasemmin tekemään niitä. Esim tänä aamuna matikka. (Ja lål, kerrankin kun ajattelin, etten jaksa edes avata hissankirjaa, kun ei huvita lukea, niin en tietty muistanu, että ihQ-Pöysä oli antanut meille kolmisivuisen monistetehtäväläpyskän..jee) Ei toisaalta edes tee hirmusen tiukkaa, koska ei oo yhtään kaheksanaamua tässä jaksossa! (Paitsi torstai-aamusin viulu, mutta ei puhuta siitä, shh)

En ole ainoa, jolla on ainakin neljänä päivänä viikossa samanlainen aamu. Kaks muuta tyyppiä tulee AINA samalta pysäkiltä samalla bussilla. On jo omalla tavallaan hassua, kun tietää että ne on aina siellä, muttei kukaan silti tervehdi toisiaan. Tänään se toinen niistä tosin odotti, et meen eka bussiin, vaikka se oli pysäkillä eka ja muutenki lähempänä ovea. HAH.

Oli vaihteeks ruuhkabussi, ja kyydissä oli yllättävän paljon kakaroita.

K1: "KATO! Puussa kiipeää apina!"
K2: "Kato, puussa kiipeää gorilla!"
K1: "Nyt siellä on albatrossi!"
K2: "Eikäku sopuli!"
---
K2: "Hei kato, laituri! Mä en uskalla hypätä laiturilta."
K1: "Mäpä uskallan! Mä uskallan hypätä kylmään veteen!"
K2: "Mä kuumaan!
Hei Jesse, mäpä uskallan hypätä kuumaan veteen!
Jesse hei, mä uskallan hypätä kuumaan veteen!
Hei Jesse! JESSE! Mä uskallan hypätä kuumaan veteen!
JESSE!"
K1: "Ai mitä?"
K2: "Että mäpä uskallan hypätä kuumaan veteen!"
K1: "Mä uskallan jääkylmään."
K2: "Hö, mäpä sellaseen jääJÄÄkylmään!"
---
K2: "Nyt tuli paljon porukkaa!
Nyt tuli tosi paljon porukkaa!
Hirmu ahdasta! Eikö ookkin, hirmu ahdasta." jnejne.

Miksei keskustelu voi aina olla noin yksinkertasta? Lål.

Lisää keskusteluja (koska ne nyt sattui vaan jäämään tänään mieleen), ruokalassa:

Mi: "Hei, tässä salaatissa on sipulia."
O: "Ei sipulia, purjoa."
E: "Ai onko tämä sitä purjoa?"
O: "Täh, no on? Se on sitä päällimmäistä kerrosta, tässä on sitä sisintä, mitä Minna luultavasti erehtyi luulemaan sipuliksi."
Mi: "Aijaa, ai sekin on purjoa."
O: "Lål, ai sekin on purjoa, no todellakin! Jo on kumma, kun ei lukiolaiset tunne vihanneksiaan!"
Ma *saapuu paikalle*: "Hyi, ne on laittanu sipulia tähän salaattiin."
O: "! PURJOA !"
Ma: "Eikös purjo ole sipuli?"
O: "EI! Purjo on purjo, sipuli on sipuli!"
Ma: "Onhan se purjosipuli."
O: "Niin, purjosipuli, mutta ei sipuli! Jos sen tahtoo lyhentää, niin sillon pitää purjosipulista jättää se sipuli pois, koska sipulisipuli taas tarkottaa eri asiaa!"
E: "Vähän niinku IRC-galleria!"
O: "Joo! Aika hyvä verrastus! Eikun rinnastus. Just niinku kaltsu! Lyhentäessä siitä pitää jättää IRC pois, koska irkki on eri asia! Ja kaltsu on kaltsu."
---
(hissantuntia ennen)
R: "Hei onko kellään purkkaa? Suussa maistuu ihan sipulilta, ällöttää."
O: "! PURJOLTA! PURJOLTA! Mikä kaikkia vaivaa?! Se on PURJOA!"
R: "..okei, okei!"
---
(espanjantunnilla)
R: "Yök, tulee koko ajan purjoröyhtäyksiä *osottaa kynällä naamaan* Huomasitko! NYT sanoin oikein! Hähhäh!"
O: "...mulla ei. Mä en syöny sitä."
R: "Mitä, ai et?"

Tässä oli siis purjo(sipuli)-episodi. Lyhykäisyydessään.



VERRATKAA! SIINÄ on purjo JA sipuli! En suvaitse enää yhtään ristiinpuhumista!

Huh. Verenpaine nousee kohisten, ei terveys kärsi enää. Pakko ruveta siis tekemään läksyjä (joka siis ehdottomasti oikein silittää ja HYVÄILEE sieluani! ooooooooooooh-----)

EIkunjoo, tää vielä! Nyt oon kahlaamassa läpi Battle Royalin sarjisversiota (luku 80 jo, mutta 119 asti ois). Se on kyllä vähän väliä melkoista splatteriä (aivot vaan vuotaa asfaltille), mutta ei ihme, kun juoni nyt on mikä on.

Muistan, miten katoin sen leffan joskus monta vuotta sitten: se lähti siitä, kun isoveli/Terppa/joku katto sitä yläkerrassa ja näin aina vilauksia ohimennessä, ja loppujen lopuks päädyin kattomaan sen itsekin kokonaan, kun se vaan veti vastustamattomasti puoleensa. Yleensä en tykkää sellasesta silmittömästä (ja järjettömästä) teurastuksesta, mutta se oli hyvä. En tiedä miks.

Muistan myös sen, miten tuhottoman kauan ne kohtauksen pyöri mun päässä sen leffan jälkeen. Se oli vähän liikaa sen ikäiselle tytölle, ja tiesin sen itsekin, mutta mulla oli joku pakottava sisäinen tarve kattoa se joka tapauksessa. Esim se kohtaus, missä joku jätkä katkas toisen jätkän pään (iskä just sano tossa vieressä laittaessaan juustoleipiä, että Saksassa on kuollu 17 ihmistä kouluammuskelussa, jonka oli tehnyt 17-vuotias sen yläasteen entinen oppilas) ja laitto suuhun kranaatin ja sit heitti sen irtopään kranaatteineen päivineen jonkun kolmannen jäbän eteen ja kaBOOM!

Ja nyt, kun luen tota sarjista, niin tekis mieli kattoa se leffa uudestaan. Ei se varmaan enää edes tuntuis niin hyvältä, koska joskus mieli muuttuu, ja viimeks näin sen lapsen silmin, joten ei voi tietää, miten nyt sen kokisin. Mutta silti tahtosin. Samalla vois testata, että kestääkö psyyke :D

..mistä tuli mieleeni (ennen kuin OIKEASTI lopetan!), että unohdin sanoa tän vielä siitä eilisestä kirjastoreissusta: Runohyllyillä satuin randomisti selaamaan Jim Morrison jutuista tehtyä runokirjaa, ja siellä oli yks runo, joka oli vaan yhen säkeen mittainen.

"Kohdussa ihminen on kuin sokea luolakala."

Yritin pistää sen visusti mieleen, mutta nyt en oo kuitenkaan satavarma, että menikö se sanasta sanaan noin. Mut jotain sinne päin kuitenkin.

Se oli niin härö, että oli pakko yrittää muistaa.

Tai siis, c'moon, luolakala? Mikä se on olevinaan?

Ja nyt ne läksyt, aikuistenoikeesti>>