Yksinpuhuva elämysmatkailija

Nyt teen paljastuksen, joka mun on jo pitkään ollu tarkotus tehdä, mutta enpä oo ikinä muistanu:

Puhun itsekseni.

PALJON. USEIN.

Laulan myös itsekseni/yksikseni (paljon.usein.), eikä se nyt ole edes kovin kummaa, mutta itsekseenpuhuminen taas tuntuu olevan tabu.

Minä kuitenkin puhun. En oikein edes tiedä, mitä puhun. En varsinaisesti puhu itselleni, ja aika harvoin myöskään esineille tai vastaaville (eläimiähän tähän ei lasketa). Kasveille joskus. Varsinkin basilikoille.

Useimmiten saatan huomaamattani kuvitella jonkun tilanteen, minkä tiedän olevan tulossa ja sitten kuvitella, mitä se ja se ihminen sitten saattaisi sanoa ja mitä mä sille saattaisin vastata ja sitten oonkin huomaamattani ruvennut puhumaan ääneen niitä omia reploja. Eli siis mietin etukäteen tapahtumia/elän sitä hetkeä omassa päässäni, vaikkei se ole edes tapahtunut.

Toinen tilannemalli mikä saa mut puhumaan yksikseni on sellainen, että kuvittelen vaan puhtaasti ihan päästä temmatun tilanteen (esim. joku haastattelee mua tai vastaavaa), ja sitten höpöttelen hirmuna kaikkee. Useimmiten suomeks, joskus englanniks.

En minä tiedä, puhuuko muut ihmiset yksinään. Mutta minä kyllä puhun. Että se vaan tiedoksi teille :D

Ajankohtaiseksi tää tuli sen takia, että tänä aamuna, kun meikkasin ja laitoin hiuksia vessassa, rupesin vaan höpöttelemään jotain ihan läpätiläätä taas. Varmaan siks, kun ei ollu mitään tekemistä (meikkaaminen+hiustenlaitto ei ole itsessään tekemistä? logiikka?). Sit selittelin ummet ja lammet jotain ihme juttuja ja toistelin samoja asioita ja pälätin ja SITTEN yhtäkkiä iski välähdys, että hei, eikö se äiti mennytkään aamuvuoroon, oliko sillä sittenkin vapaapäivä. Sit kurkistin makkarin ovesta huoneeseen, ja siellä se äiti nukkua tuhisi. En tiedä, oliko se kuullu mun läpätyksiä. Outoa kyllä ei ees hävettäny, lähinnä nauratti ja tuntui absurdilta.

(Mulla on kauhee nälkä mut ei tääl oo mitään syötävää, eikä noi ehtiny käydä tänään kaupassa! Mitään iloo vanhemmistakaan.)

Porukat kävi tänään kattomassa jotain 60 vuotta vanhaa pikkumökkiä järvenrannalla. Meil ei oo koskaan olla ikiomaa mökkiä, vaan suvun yhteinen mökki 4 tunnin ajomatkan päässä, ni ei hirmuna lämmitä. Toikin on pieni ja alkeellinen, mutta iskä oli kai jossain määrin ihan myyty, kun se on hurjan lähellä (joku 6kilsaa keskustasta?) ja järvenrannalla ja plaaplaa. Saa nähä. Kaikenlaisia hullutuksia sitä myöhäiskeski-ikäisille iskeekin.

Selvitin sen hissankokeen ihan ok kunnialla. Ainakin toisesta esseestä tuli oikeesti hyvä, toinen oli kelvollinen yritelmä. Epsanjakin oli kiitettävä, joten en valita. Mutta nyt enään lukionmantsoista jäljellä koe, ja sit se on ohi! Tänään oli preppaus siitä. HUH. Sen kunniaksi, että mantsa loppuu, listaan tähän sanoja, mitä se opettaja aina toisteli niillä tunneilla, ja mitkä särähti korvaan siksi, ettei ne ihan jokaisen ihmisen vakisanavarastoon kuulu (aakkosjärjestyksessä):

hautoa
hitunen
juonena olisi..
juonia
kiusa (moniste-, tehtävä-)
kurkistella
kurkkia
lappunen
liekkua
lukaista
luvassa on..
noheva
(jonkun, esim. kellonaika) nurkilla
sitten (no tää on perus, mut tätä se käytti koko ajan)
sujauttaa
survaista
teoriasotku
tihrustella
vilkaista
viritellä

Noi nyt on luonnollisesti irroitettu asiayhteydestään, mutta musta oli jotenkin niin hämmentävää, että se puhuu silleen hirmu rauhallisesti ja pehmeästi ja käyttää
'normaalien' sanojen, sellasten mitä vois odottaa, sijasta tollasia ei periaatteessa omituisia, mutta kuitenkin vähän käytettyjä sanoja. Aika hauska piirre mun mielestä.


(Silmiä painaa jo kaamea väsymys, mutta juttu on vielä kesken, aarh!)

Ennen konsalle käppäilyä kävin lainaamassa kirjastosta pienen vuoren levyjä. Mukaan solahti mm. irkkujen riverdance-musaa ja jotain inkkarimusaa. Se oli tosi häröä. Sit kun saatiin konsalla soittelut soiteltua kahden eri poppoon kanssa, niin kävin nopsaan Suomalaisessa palkitsemassa itseni kahdesta kokeesta ja sitten ihan hetken impulssista (kun ajattelin, ettei kotona kuitenkaan oo mitään syötävää) kävin ostamassa Arnolds'ista donitsin mukaan. Enpä ollu niitäkään syöny pitkään aikaan. Haha.

Mulla on jo kahtena päivänä peräkkäin ollu sellanen riemunhyppy-fiilis, kun oon kävelly pysäkiltä kotiin ja juossu ton sillan jälkeisen osuuden ovelle. Siinä matkalla tekis aina mieli hypähtää, kun on vaan ollut niin hyvä olo hetkellisesti. Se on varmaan tää kevät (vaikka tänään oli kyllä melko vilakkaa. Mut valosaa joka tapauksessa!)

En mennytkään kuuntelemaan/katsomaan sitä Messias-oratoriota, kun en saanut seuralaista. Sen sijaan Mirkku kutsu mut siskoilemaan Kirpun luokse ja sit kasasin jotain vähäisiä ruokatarvikkeita kassiin (ei tääl oo edelleenkään mitään syötävää, ku ei oo käyty kaupassa!!) ja lähdin. Mutta arvatkaapa KENEN kanssa ja MILLÄ!

NEEKUN KAA! BYSSILLÄ!

lållållålålålålålål, en oo ikinä ennen menny sen kaa bussilla. Kaiken lisäks just ku päästiin ovesta ulos, niin bussi huristi ETUAJASSA ohi, ja piti kävellä alemmalle pysäkille oottamaan seuraavaa. Sepä ei sit tullutkaan, kun sen aikataulut oli ilmeisesti muuttuneet, joten kolmasta kerta toden sanoi. Oli vielä kiva bussikuski, kun se ei rahastanut koirasta, vaikka tarjosin vitosta. Sit taiteilin kangaskassin ja koiran ja flexin kanssa sitä käytävää pitkin ja katoin että voi perC, seisomapaikalla on mummeli. Yritin ahtautua sellaselle normaali-istumapaikalle, mutta Neekku ei oikein hokannu mennä jalkatilaan vaan hyppäs penkille. Olin vaan että "eiii, alas alas" ja melkein työsin sen, mutta sitä ahisti niin pienessä jalkotilassa niin mentiin kuitenkin sit seisomaan sen mummon seuraks. u_u

Tällaista pientä draamaa. No mutta siihen se loppukin. Se osas olla hirmu hienosti eikä ollu yhtään ahdistunut tai pelokas, jossain vaiheessa se makaskin siinä käytävällä. Toisaalta se kyllä diggailee autossakin matkustamista, niin ehkei toi ollu sen kummempaa - mitä nyt ei nähny maisemia ja ihmisiä oli vähän enemmän.

Oon ylpee siitä ja itsestäni :D Jostain syystä.

Sit mentiin Kirpulle ja testasin elämäni ekaa kertaa dansamattoo ja en oikein päässy vielä haasteellisimpiin tasoihin ja syötiin ja katottiin joku leffa jostain Englannin kuningas Henrikistä (siitä tais olla just se TV-sarja, se Tutor tai joku, eikö ollukki?) ja kahdesta siskoksesta joilla oli vähän säätöä sen kanssa ja loppujen lopuks toinen eli elämänsä onnellisena ja toinen mestattiin kuningattarena. Että tällasta tänään. Se oli aika lohduton leffa kyl. Mut Natalie Portman <33

Voisipa vaikkapa jo nukkumaanpa ryhtymän. Vähän tällein tökstöks lopetus taas tälle postaukselle, mutta keskittyminen alkaa aina vuorokauden ollessa nuori vähän herpaantumaan :D