Tämä aamu oli jotenkin suloinen. Oli lämmintä, aurinkoista, ja heti herätessä tietosuus siitä, että on lauantai. Heräsin valehtelematta hymy huulilla. Aamupalakskin söin pitkästä aikaa mun lempparia, eli turkkilaista jogurttia (10% rasvaa<33) johon isketty pilkottu banaani + hasselpähkinöitä + manteleita + auringonkukansiemeniä. No onko vähäse NAM
Oli niin hyvä fiilis, että lähdin käymään Neekun kanssa jäällä pitkästä aikaa. Viime kerta tais olla just ennen sitä hiihtolomaleiriä. Ulkona oli niin kirkasta, että pitkään aikaan en pystynyt olemaan siristelemättä silmiä tai kattomaan suoraan hankeen. Aurinko oli sulattanu meidän kadun asfaltin jo näkyviin, ja jäälläki hanki oli osittain sulanu jo sellaseks tosi kovaks ja liukkaaks. Ehdoton kevään merkki oli myös se, että sillan allakin jää oli sulanu hirmuna ja nostanu pintaan kaikkee jäätynyttä roskaa, lasinsirpaleita ja jopa yhden lastenvaunujen renkaan; se oli tarttunu kiinni jäähän, mutta sitä pysty kuitenkin pyörittämään. Se oli ihan ruosteessa.
Takasin päin tullessa tuuli hurjan kovaa, mutta sen sijaan, että olis ottanu päähän, niin rupesinkin leikkimään sellasta ajatusleikkiä, että aina kun tuli kova puhuri, niin hengitin syvään ja kuvittelin, miten uloshengityksen mukana kaikki kuona ja paska ja roska ja ikävät asiat ikään kuin sujahtivat ulos minusta ja jäivät sinne taakse. Tai että se tuuli oli niin kova, että se työnsi ne ulos. Got it? :D Se oli puhdistava kävelyreissu.
En mä erityisen paljon muuten oikeestaan ehtinytkään, vaikka tarkotuksena oli kyllä lukea historiaa nyt, kun on energiaa, eikä sitten viikolla iltasin kiireessä ja paineessa ja tuskassa ja ahdistuksessa. Aika meni kuitenkin siinä, kun etin netistä enkunkielisiä sanoja yhteen Deliriouksen biisiin ja kirjotin siihen sointumerkinnät, ja muutenkin yritin kasata sen biisilistan valmiiks. Oli jotenkin hirmu vaikea valita, kun (niin kun oon jo ehkä miljoona ja yks kertaa todennu) oon kyllästyny melkein kaikkiin biiseihin.
Loppujen lopuks onnistu kuitenkin yllättävän hyvin! Vaikka totta kai mukana oli muutamia perustylsiäperusrallatuksia, niin kokonaisuus oli kuitenkin melko toimiva ja ihan ihmeen hyvin ne biisit sopi just siihen n-illan rakenteeseen. Jäi hirmu hyvä maku suuhun, kun kerrankin tuntu, että nyt onnistu.
Siis tajuatteko! MUSTA tuntu siltä, että ONNISTUIN! Ja sitä paitsi näin jälkiviisaana voi todeta, että ihan turhaan pelkäsin, että riittääkö rahkeet eka harkkaamiseen ja sit vielä ite iltaan; ei ollu lähelläkään, että olis ääni loppunu/pettäny. Se oli ihan huippua. Loppujen lopuks järjestäydyttiin niin, että Mika hoiti pianon ja Niko kitaran sijaan basson (ja Sepi rummuissa), ja se toimi hirmu hyvin, vaikka totta kai aina vähän ohutta ilman skittaa. Mut silti. Tykkään niin tehä hommia tollasten tyyppien kanssa, jotka osaa hommansa, tai ettei tarvi stressata muitten mokaamista, kun omaan mokailupelkoon menee jo ihan tarpeeks energiaa.
Ja se oli niin mukavaa. Vaikka totta kai on tylsää, kun on yks laulaja (ei voi laulaa kakkosääniä, ja kaikki biisit kuulostaa samalta ja plaaplaa), mutta oli hirmu kivaa laulaa välillä yksin. Vaihteeks näinkin. Eipähän voinu syyttää ketään muuta falskaamisesta tai väärästä rytmityksestä tai mistään.
Niin ja vaikka porukkaakin oli ihan supervähän verrattuna kahden viikon takaiseen superkansanvaellukseen, niin sekään ei haitannu, koska ei vaan. Ehkä en senkään takia jännittäny niin ältsisti (vähemmän ihmisiä, ketkä näkee, ku nolaat ittes, tai siis jotain tollasta sekin pohjimmiltaan varmaan on..).
Jäi ihan superhyvä mieli.
Ja nyt vaan laulattais koko ajan.
Tällasen jälkeen aina iskee sellanen fiilis, että nyt heti kehittymään nopeesti ja enemmän ja paremmaks, että voin vetää ens kerralla taas vähän tyylipuhtaammin ja paremmin.
Iskee sellanen innostus.
Joka kyllä kuolee sit muutamassa päivässä (ainakin, jos ei pian saada tota meidän pianoa viritettyä, se kuulostaa ihan järkyttävän kamalalta, kun edes oktaavit ei oo enää puhtaat, ja poljinkin natisee ja narisee ja kaikki mättää).
Joskus vielä otan itteeni oikeesti niskasta ja meen laulutunneille, oli sitä aikaa tai ei.
Huomenna(tänään) sitten sellanen tehostettu opiskelupäivä, että oksat pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti