Kevään runollisuuden ruumiillistuma

Pakko pitää taas taukoa vähän ja tuulettaa aivoja, ettei ne ylikuumene (HAH, ei oo kyllä huolta, lål). Päkersin vaihteeks läksyjä taas melko kauan - tai toisin sanoen yritin esim mantsaa lukea nukahtamatta ja oli ihan pirun haastava tehtävä, kun aiheena on joku saakelin aluesuunnittelu kunta- ja maakuntatason kaavotuksineen. Voi luoja. Kaikella kunnioituksella, jos kaavotus on jonkun salainen intohimo, ja siis onhan se hyödyllistä niistäkin asioista jotain ymmärtää, mutta C'MOON! Maailmassa on MELKOISEN paljon kiinnostavampiakin asioita kuin opetella kaavoituksen vaiheita!

(Tämä oli taas tällaista hiljaista, tuloksetonta protestointia, jota aina syntyy silloin tällöin, kun turhautuminen ylittää tietyn kynnyksen.)

MISTÄ TULIKIN MIELEENI ETTÄ NYT MENI JO KAIKEN HUIPUKSI: NAKKIKEITTOPÄIVINÄ NE ON TARJONNU JO JONKUN AIKAA KOULUSSA VEGEILLE SOIJANAKKIKEITTOA JOKA ON HIRVITYKSISTÄ EHKÄ SUURIMPIA, KOSKA EN MÄ TAHDO SYÖDÄ NAKIN MAKUSTA RUOKAA, JOS EN SYÖ KERTA LIHAA! MUTTA! TÄNÄÄN OLI NAKKIKASTIKETTA, JA NYT NE ON SENKIN KORVIKKEENA SIIRTYNYT SOIJANAKKIKASTIKKEESEEN! MINÄ TAHDON ITKEÄ!!!

Olen runollinen sielu. Tänään äikäntunnilla:

P: "Noniin, älkääpä nyt vielä lähtekö! Saatte vielä pienen, ihan pienen kirjoitustehtävän! Mitä teille tulee mieleen keväästä ihan yleisellä tasolla? Orvokki?"
O: "Keväästä?"
P: "Niin."
O: "Hmm, no lumet sulaa, on loskaa ja koiranp..kakkoja."
P: "Koirankakkoja, hahhah, tosiaankin joo. Mutta tulisko kellään muulla mieleen jotain vähän runollisempaa?"
R: "Linnunlaulu, auringonpaiste ja (plaaplaaplaa, muuta vastaavaa)."
O: *tyrsk*

Minkä minä sille voin, että olen vaihtelevasti aina kyyninen realistikko :D Mut joo, ah kevät, linnut sirpattaa ja leivot laulaa ja perhoset liihottaa ja ihmiset vaihtaa synkeät talvitakit kevättakkeihin ja lässynlää. Vaikka keväässä onkin kauniita puolia, niin oikeestaan just tähän aikaan tuolla ulkona on tosi rumaa: niitä koiranpaskoja on valehtelematta joka paikassa, ja talven aikana kertyneet hiekotukset on nyt kerrostuneina tuolla kävelyteillä, ja lumestakin sulaa se valkoinen osa pois ja jää jäljelle vain liikenteen aiheuttama likasuus.

Mutta tässä teille se lyhyt, ironinen teksti keväästä, mikä saatiin läksyksi kirjottaa. Vuodatin tähän valehtelematta sydänvertani, joten suhtautukaa asiaankuuluvalla vakavuudella. <_<

Keväinen viesti sinulle

Rakas, arvoisa ystäväni, kai sinäkin olet huomannut auringonpaisteen, joka meitä taas näin kevään korvalla lämmittää? Eikä siinä vielä kaikki: tuo suloinen hehku myös sulattaa hanget ja nietokset ihan sitä varten, jotta saisimme yhdessä kyntää sohjoa ja loskaa hymyillen vastaantulijoille, jotka hekin hymyssä suin meitä märkäsukkaisina näin tervehtivät. Kevät on kaunista uudelleensyntymisen, uudistumisen ja ikkunanpesun aikaa.

Eikä siinäkään vielä kaikki! Auringonpaiste näyttää täydessä valossa myös kaiken, minkä ihminen on talven aikana urhoollisesti kylvänyt: hankeen hautautuneet roskat ja keräämättä jääneet koiranpaskat. Keväisin luonto oikein puhkeaa kukkaan.

Ja eihän toki, ei riemu tähänkään vielä tyssää. Älkäämme unohtako myöskään noita uhrarohkeita kedonkukkasia, jotka jo kevättalvella uskaltautuvat vaihtamaan pitkät kalsarit minihamosiin - ja potevat sitten sievää kevätflunssaa, joka ärhäkkyydellään herättää kunnioitusta. Rauha heidän paljaille säärilleen. Aamen.

Oi, oliko herkkää ja kaunista. No oli oli. Ja sitten eteenpäin:

Neekku oli tänään ihan huippu. Käveltiin noiden autokauppojen viertä, ja se ei meinannu millään haluta tulla kotiin päin. Sitten se kiipes ensin kamalalla vaivalla upottavassa lumisohjossa sellasen lumirinteen päälle, katteli mua vähän aikaan, ja kellahti sitten kieriskelemään (mitä se siis tekee aina ja kaikkialla, se on kunnon lumenrakastajatar-koira). Vähitellen se kieri sieltä pikku hiljaa alas pitäen sellasta ihme ääntelyä, kun eka oli kavunnu vaivalla ylös. On silläkin huvit. Sitten se makas siinä ja nuoleskeli vähän lunta ja katteli mua kulmien alta tyyliin: "No yritäppä saada mut tulemaan, lållero". Että tällasta meillä tänään. Oli se sit mun kamuli, kun annoin sille myöhemmin Vertin Atrian kevyt-hodarinakin.

Kohta on Pasilan vuoro! Joten moro

EIKÄ KUN tähän vielä Wagnerin härskiyttä: "Kevät saa, lallallaa, gimmat riisuu vaatteitaan. Virtaa mahla, kukkii puu. Kundit panee, uh-uh-uu."