Elämä voittaa kaiehkävieläsittenkin

Tänään aamulla sattui kaksi asiaa.
Ensinnäkin, Lontoon paketti tuli viimein. Eihän me tehtykään tilausta kun vasta helmikuun lopulla. Ajat sitte tuli jo osa roippeista, mut tänään tuli se oleellisempi osa. NYT MINULLA ON KAIKKI SANDMANIT, oon niinkun melkoisen iloinen ah nam muiskis. Luin jo sen absoluten kakosvolan, joka siis tänään saapui. Vedin aina palkkioks muutaman luvun, kun olin lukenu tarpeeks pääsykoejuttuja. Kolmone ja nelone vielä, mutta ne on hurjia tiiliskiviä, ja jos harhaudun, niin en saa tehtyä mitään muuta..

Harrastin muutenkin tänään sellasta nopeeta lukemista, että sitä oli oikeesti pakko tauottaa. Sellasta vauhtia ei kykene pitämään kovin pitkään yllä yhtäjaksosesti. Alkaa vaan kyllästyttää noi samat jutut, ja toi tän päivän pääsykoekirja onkin noista kyllä tylsin. Silmät on vähän krampissa nyt.

Toinen aamun asia oli puhelinsoitto. Mun intuitio on joskus hyvä, ja tiesin heti mitä asia koskee, kun kuulin kuka on luurin toisessa päässä. Nakki napsahtaa. (Inhoon muuten tota kyseistä sanonnan muunnelmaa.) Oon niin surkea sanomaan ei.
Kai se oli odotettavissa, että stressittä ei selvitä. Olkoon se lukimon viiminen ponnistus, saakeli soikoon.

Laitoin tänään ekan kerran aurinkorasvaa. Pitäis hankkia sellasta, josta ei tuu ihan mählänen olo. Päivällä oli KUUMA ja nyt haisen ihan hieltä. Haluisin saunaan.

En nyt jaksa muistella, mitä muuta tänään. Luin koko päivän. Oon väsynyt.
Paitsi Kirde teki juustokohokasta, joka oli ihan liian juustoisaa.

Kyllä tää vielä tästä.
Kyllä kyllä kyllä