Kirja-aie ja koiratuska ja vähän muutakin

Sain äipältä joululahjaksi Kalevalan äänikirjana (!) ja äsken pistin impulsiosta ensimmäisen kerran ekan levyn soimaan.

Totesin, että jos haluaa tosta jotain sisäistääkin, niin ei sovellu dataamisen taustamusaksi. Ehkä kohta uusi yritys, jolloin keskityn.

Jos jaksan kuunnella noi 13 levyä, niin ehkä se korvaa sen, etten oo koskaan lukenu Kalevalaa kokonaan.
Aattelin muutenkin pitää nyt ihan oikeesti (aina uhkaan, mutta jätän toteuttamatta; nyt lupaan olla tosissani) sellasen klassikkokesä-lukuprojektin. Sopisi sitä paitsi hyvin, jos musta nyt sattuis tulemaan snobi kirjallisuudenopiskelija. Siihen prokkikseen sisältyisi ainakin Seitsemän veljestä, Sinuhe, Tuntematon, Taru Sormusten herrasta -trilogia (joskus muinoin selvisin Tom Bombadellin talolle saakka, mut sit tuli stoppi, oli niin raskaan kuvailevaa tekstiä), Alastalon salissa ehkä (ihan vaan siksi, että voisin sanoa lukeneeni sen.. no joo, ehkei), ja jotain sellasia mitkä muka pitäs olla lukenu, mutten kuitenkaan oo. Mun pitää muodostaa tässä listaa joku hetki, kun jaksan keskittyä. Vaikka on noissaki jo alkuun ihan tekemistä.

Heitelkää sellasia kirjoja, jotka teidän mielestä kuuluis yleissivistykseen?

Ai niin, ja se Koraanikin pitäs joskus lukea. Raamattu on jo plakkarissa.

Eilen katoin omituisen kiinalaisen romanttisen parodian, Chinese Odyssey 2002. Se oli hämmentävä, mutta hirmu hyväntuulinen eikä yhtään mauton. Nauroin monesti. Sitä paitsi siinä oli ihana Tony Leung - mikä ei oo ylläri sinänsä, koska tuottajana on ollut Wong Kar-Wai. Ja tietysti rakastuneet sai toisensa, mistä jää aina hyvä mieli.

Tiedostin joku päivä, ettei mulla ole ollut univajetta saati alituista stressiä moneen, moneen viikkoon. Se on ihan ihmeellistä. Ei sitä oikein edes kykene käsittämään, kun on onnistunut olemaan univelkainen stressipahkura monta vuotta lähestulkoon tauotta. Enkä ees tiiä, tuleeko tällastä hetkeä enää tulevaisuudessa, joten sitä suuremmalla syyllä pitäs muistaa nyt olla ilonen.

Sitä paitsi oon nähnyt hirmu paljon unia varsinkin nyt muutamana viime yönä. Silti muistan niistä vaan välähdyksiä.
Toissa yön unessa oli jotain traagista draamaa, johon liittyi jotkut isot juhlat, paljon ihmisiä, ja äidin ja tyttären aseellinen välienselvittely ja jotain muuta epämääräistä, en hahmota enää juonikulkua, mikä oli sillon ihan selkeä.
Tänään aamulla näin torkutuksesta luovuttuani jotain unta, mihin liittyi Vapiksella laulamista isolla porukalla, mutta kaikki oli ihan pihalla ja meinas lässähtää, sit kun kukaan muu ei laulanu niin mä yritin pelastaa tilanteen keksimällä omiani (koska en nähnyt sanoja) ja se biisi oli sitä paitsi joku elvistyyppinen. Lål.

Ainut asia, mikä mua on nyt ärsyttänyt, on se, etten saa noustua aamulla niin aikasin kun haluisin. Aina jään löllymään sänkyyn vaikka voisin tehdä päivästä pidemmän.
Mut ei jotain hyvää jos ei jotain huonoakin.


Ps: Mulle tulee aina surullinen ja paha olo, kun luen juttua rotukoirien jalostuksesta. En ymmärrä, miks ihmiset haluaa koiria, jotka ei kykene hengittämään tai kävelemään. Enkä ymmärrä, miks sellasia edes jalostetaan. En ymmärrä, miks jotkut haluaa tuhottomasti ihopoimuja, toiset maassa asti laahavat korvat, ja toiset iso, harittavat silmämunat. 
Oon ilonen, että meidän haukku on syntynyt luomuna ja on vähän sitä sun tätä, vaikka sillä onkin labbiksen tanakahko keskivartalorakenne. Maailman söpöin naama kompensoi. Ja sitä paitsi, se on jo keski-iässä muttei oo tarvinu kertaakaan juosta eläinlääkärillä. Että niin.