Viimeinki nollat!

HALLELUJA JA AAMEN, tän päivän saldona nolla kurkunkuristusta!

Unbelievable, oikeesti.
On nimittäin ollut melkoinen putki ennen tätä ja frekvenssejä on kertynyt melkoisesti päivää kohti.

Mutta TÄNÄÄN - ei yhtään.

Ah oih.

Aamulla pesin hiukset ja kerrankin ne kaartuu itestään kivasti eikä tyhmästi ja tulin siihen tulokseen, että kyllä ne ihan suhteellisen fiksuilta näyttää lakin alla. Vaikka se itse lakki näyttääkin ihan ääliöltä/kapteeninhatulta, mutta siihen nyt ei oikein voi vaikuttaa. Etuhiuksia pitäs lyhentää ihan pikkiriikkisen, ettei se lakki litsais niitä kulmakarvoihin saakka, mutta muuten päätin etten jaksa lähtee jännittämään kampaajalle saati värjätä tukkaa tähän hätään.
Eihän kukaan sitä juurikasvua ehdi ihailla, kun hattu päässä melkein koko päivän. Ni ihan sama.

Kävin taas koululla, mutta nyt ei huvittanu pyöräillä ku oli vähän sateista. Heitin luultavasti viiskymppiä kankkulankaivoon, mutta saanpahan ainakin mielenrauhan eikä tarvi jäädä jossittelemaan. Mulla oli kumpparit ja sisäänajoin myös mun ihkaoman Fjällreven Kånkenin, näytin ihan eräilijältä, håhå.

Kiertelin kaupungilla muutamia kenkäkauppoja, vaikka on mulla yhdet korkkarit jotka voi aina iskee jalkaan, mutta silti olis kiva jotkut hankkia jos sattuis löytymään. Ostin Seppälästä jotain mahdollista hööriä hätämekkoon, joka tulee mitä luultavimmin olemaan lakkiaismekko. Sit tulinki kotiin, kun en jaksanu jäädä moneks tunniks odottamaan, että kaverit saapuis keskustaan.

Neekku oli hullun ilonen kun tulin, heitin sen kanssa kirjeen postiin ja samoilin meidän lähiössä. Mulla oli ekaa kertaa kevyt olo varmaan koko tällä viikolla. En tiedä miks yhtäkkiä näin, mutta en valita. Ehkä se oli kuitenkin ne hormonit. TOIVOMME NIIN. En kaipaa noita kamalia kohtauksia yhtään lisää.

Kotona keitin teetä ja kävin viimeinkin ne vanhat pääsykoetehtävät läpi. En tiedä mihin saakka rahkeet riittää, mutta ei auta ku yrittää ja lörpötellä tulkintoja niin paljon ku onnistuu maalailemaan. Luin taas puolet Treen jutuista. Ehin lukee vielä toisenkin puolen kevyesti. Eri asia mitä sit osaa ja onnistuu soveltamaan.
En oo vieläkään päättäny, lähenkö jo huomenna vai vasta pe aamuna.

Yritettiin äipän ja Kirden kanssa laskea mahdollisia vieraita, päättää menu ja arvioida, kuinka monta kakkua tarttis jnejnejne. Viimeinkin mulla on edes vähän rauhallinen olo. Sellane, että kyllä tää tästä vielä.

Just nyt ulkona alko sataa hullun kovaa ja mua hymyilyttää.
Tänään mun hymy on ollut kaunis.


PS: ai niin ja 14 000 rikki!