Piina ja Paniikki

Kuus tuntia kaupungilla ja mikään oo liikahtanu mihinkään. Saanko itkee. Ai niin mä itkin jo.

En ois uskonu, että näinkin yksinkertanen asia voi olla näin vaikea. Joko mulla on liian kultivoituinut maku tai sitten (mitä epäilen näistä kahdesta enemmän) Kuopion tarjonta vaan on arsesta.

Käytiin äipän kanssa läpi kaikki kaupat. Siis ihan kaikki.

Yks pitkässä harkinnassa oleva oli tosi nätin värinen, mutta se ei vaan sytyttänyt. Rintamus oli tyhmästi rypytetty ja helma taas tyllitön ja eiryppy. Tuli jotenkin hullun tanakka olo. Vaikka enhän mä itteeni joudu kattelemaan, mutta silti olis kiva olla sellanen mekko, jossa on mukava ja varma olo.
Yks oli sellanen, joka oli suoraan sanottuna harmaa säkki, mutta johon minä tykästyin, mutta joka äipän mielestä oli liian iso (kaikista muista olis pitäny olla yks koko isompi ja siitä taas yks koko pienempi - mitä ei tietenkään ollut, ylläri) ja lisäksi se maksoi ihan liian paljon. Oli varmaan niin tyylikäs moderni ja siks ylihinnoteltu.

Uupumus ja toivottomuus alko vähän orastaa tässä vaiheessa jo. Käytiin lounastamassa Osissa joten tuli senkin lounas testattua. Sinooperissa olisin halunnut levitä lattialle ja olla ihan hiljaa. En vaan kyennyt miettimään kutsukortteja. Sen jälkeen äipän piti lähteä koulutukseen ja minä menin kirjastoon lohduttautumaan. Se alko vähän huonosti ja sulkeuduin vessaan. Sain melkein paniikkihäiriön tai jonkun. Mua itketti ihan hirveesti ja hengittäminen oli vaikeeta enkä kyenny rauhottumaan ja sekunnin ajan tuntu että vajoan lattian läpi. Se oli melko psykoottista. Eikä asiaa hirveesti auttanu kirjastonvessan siniset narkkarivalot.

Sen jälkeen oli melkoinen apatia. Vaelsin vaan hymyttömänä (en oikeesti kyenny hymyilemään vaikka yritin) ja kävin läpi viimisetkin kaupat. Yhestä löyty mitäänsanomaton joku harmaa jossa tais olla jotain kukkia. Se on kai mun hätävara.

Olin niin masi ja väsy että ostin hetken mielijohteesta kolmet alushousut kahden hinnalla vaikkei ole edes tarvetta. Sitten kävin ostamassa yhden pääsykoekirjan kuitenkin omaksi ja sitten tulin bussilla kotiin ja sitten makasin lattialla ja itkin lisää kun ei tuntunu hyvältä ja sitten tein itelleni ruokaa että helpottais.

Niin ja ai niin, äippä tuli viimeinkin tyytyväiseksi kun käytiin ilmottamassa mut autokouluun. Voi hulluus oikeesti. Se onki sitte taas koko kesän juttu.

Nyt kun oon kotona tuntuu käsittämättömältä, että koin niin raskaana kaiken kaupungilla. Mutta en voinut sille mitään. Ja sekin, että nyt tuntuu helpommalta, johtuu vaan siitä että oon kotona ja ei tarvi just tällä sekunnilla ajatella inhoja asioita.

En vaan jaksa enää yhtäkään masentavaa kaupungillakäyntiä.

Kivoja asioita tänään on ollut se, että kotijäätelöautomies antoi pikkupojille ilmaiset jätskit. Ja Verakin tais saada jonkun maistiaisen. Ja se että linnut sirkuttaa eikä ne oo kuollu. Kaikkein parasta on kuitenki se, että muutamassa päivässä on tullu tosi vihreetä. Ja muutaman päivän päästä on vielä vihreempää.

Ei kai tätä muuten jaksais.