Sielu, sielun, sielua, sielussa, sielusta, sieluun

Eilen kuuntelin Mallen puhetta nuortenillassa ja mietin sielua.

Uskon, että jokaisella ihmisellä on sielu. Se ei näy päällepäin (tai ehkä se näkyykin, joskus tosi harvoin hehkuu ihmisestä? mistä minä tiedän), mutta se on ja se elää.

Minulla on sielu ja se elää.

Ja koska se elää, se tarvii ravintoa, ihan niinku minäkin.

..mistä tuli mieleeni, että mulla on ollu jotenkin tosi hyvä olo syömisen suhteen jo monta viikkoa. Tuntuu, että oon syönyt paremmin ja fiksumpaa ravintoa, kun ei oo tarvinu enää vedellä päivittäin koulun perunoita ja kevytlevitteitä. Näin btw.
Haha, ja tänään Minnamus sano yhtäkkiä että "Orkki, ootsä laihtunu? Näytät niin pieneltä." Se oli hämmentävää.

Mä en tiedä, tiedostaako ihmiset, millä tavoin ne ruokkii niiden sieluja. En mä ainakaan tiedosta jatkuvasti. Mutta sen kyllä huomaan, jos mulla tulee joistain asioista henkinen hyvinvointi tai vaihtoehtoisesti henkinen pahoinvointi.

On vähän tragikoomista, että yhteiskunta on niin ulkonäkökeskeisesti virittynyt: kaiken pitää näyttää hyvältä ja timmiltä, pitää olla kaunis ja edustava ja kuuma ja kuumottava. Se vain on niin VALHEELLISTA, ulkonäkö on niin kuorta, se katoaa, kaikki vanhenee, rupsahtaa, se on vaan pintaa. Ja silti sillä on niin iso merkitys. Silti ihmiset luokittelee sut sen perusteella. Silti sitä kattoo joka päivä huolissaan peiliin, että miltähän mä tänään näytän, onko hyvä vai huono päivä tulossa. Silti sitä kattoo muita ihmisiä ja huomaa erottelevansa mielessään kauniit ja ne vähemmän kauniit.

Minä uskon, että ruumis on vaan väliaikanen. Kun mä kuolen, ruumis hajoaa, se käy tarpeettomaks. Oli se sitten ollu ruma tai kaunis. Mutta sielu ei häviä, se pysyy. Se, ettei mun ruumis kykene enää elämään, ei tarkota etteikö sielu kykenis siihen.

Sillon viimeistään joutuu kohtaamaan sen, millä tavalla sieluaan on ruokkinut. Onko siitä muovannut vuosien saatossa irvikuvan, jonka haluaa piilottaa, jota ei tahdo kenenkään näkevän, vai onko sitä pitänyt hyvänä, onko sitä pitänyt arvossa.

Totta kai olis kiva olla kaunis ja ihmisille miellyttävä katsella. Enemmän kuitenkin haluisin, että mun sielu vois olla kaunis. Muistan liian harvoin, että se on paljon merkittävämpää, sen pitäs olla paljon merkittävämpää.

En tiiä, miltä tuntuisi jos voisin oikeesti nähdä sieluni sellaisena kuin se on. En jotenkin usko, että se olis kovin mieltäylentävä näky.

Rakas Taivaan Isä, auta mua pitämään mun sielu kauniina.


Näin tänään pitkästä aikaa Henzkiä, Minnamusta ja Maisukkaa. Suppo ei päässy. Musta on aika hauskaa, kun kaikilla on niin omat kuviot, vaikka takana on yhteinen lukimoaika.
Oon erilainen: tytyt ei ymmärrä alasti nukkumista, minusta se on taas välillä tosi höllivää.
Oon erilainen: tytyt ei ymmärrä mikä maksaa, mutta minä haluan odottaa koska en tiiä onko tää oikee aika. Vielä.
Mutta ei se haittaa, kaikki saa olla erilaisia. Ja se on hyvä.