Eilen illalla oli hetkisen toiveikas ja voittoisa fiilis, mutta annas olla kun jotain taas niksahti päässä jostain (luultavasti hyvin merkityksettömästä) syystä ja sit huomaan makaavani sängyssä tuijottamassa kattoa ja miettimässä tosissani josko tässä kaikessa onkin kyse mun mielenterveydestä. Tai lähinnä sen järkkymisestä. Jos mun mielen seinämät on hitaasti luhistumassa, mutta en oo vaan tajunnut sitä?
En mä kohta keksi enää muutakaan selitystä sille, miks meinaan iltasin saada samantapasia kohtauksia kun taannoin kirjaston narkkivalovessassa, vaikka pitäs käydä vain nukkumaan.
Oon väsynyt jatkuvaan kuristavaan tunteeseen kurkussa joka iskee millon huvittaa, ja siihen että voisin ruveta itkemään melkein kakskytneljäseittemän jos en pitäis varaani. Menkatkin oli varmaan myöhässä ihan vaan siitä syystä, että oon ollut niin pingottunut ja outo. Rukoilin monta päivää että ne alkais ennen pääsykoehulluutta.
Inhoon sitä, että naisten käyttäytymistä selitellään hormoneilla, mutta nyt kumma kyllä oikeesti toivon, että tää johtuis vaan tyhmästä hormonikierrosta. Muuten joudun mahdollisesti muodostamaan uuden käsityksen siitä, miten vahva psyyke mulla oikein on. Ei ainakaan niin vahva ilmeisesti mitä kuvittelin.
Viime yönä näin jotain ahdistavaa unta, josta herättyäni mun käsi oli ihan puutunut koska olin maannut sen päällä. Kello oli kymmentä vaille kuus. Sen jälkeen näin unta esim siitä että vierin jonku kanssa tosi jyrkät jäähallin katsomon portaat alas, tai oikeemmin liu'uin ja se sattu, ja sit toisessa unessa pompin ja temppuilin pomppupalloilla kaverin kanssa.
Iltapäivällä harkattiin Communion kanssa, tai sen poppoon kesken joka oli paikalla. Mun intressit on tässä vaiheessa jo täysin kadonneet, mua ei huvittais oikeestaan tehdä mitään muuta ku istua kotona ja lukea, mutta toisaalta se saa mun ajatukset vaan kiertämään kehää ja pään täyttymään ahdistuneilla/ahdistavilla ajatuksilla. Mutta laulaminen teki ihan hyvää. Saatiin yks uus biisi kertalaakista lähestulkoon kasaan, ja siitä tuli hyvä fiilis. Sellanen fiilis, että ehkei tää sittenkään oo niin kamala juttu. Koska oon ehtiny jo useemmin kun kerran miettiä, miks taas lupauduin. Mutta ehkä tästä tulee ihan hyvä juttu vielä. Ehkä.
"If our God is for uswho can be against us?He will keep his promise.There´s nobody like Him.What can separate usfrom the love of Jesus?He will keep his promise.There´s nobody like Him."
Meitähän voi siis kuulla vikaa kertaa lakkiaispäivän illalla Metron klubilla klo 21 eteenpäin. Mut siitä ehkä enemmän lähempänä. Voitte jo henkisesti valmistautua, että ilosta mustaa olis tiedossa ennen ku lähtee vetää aivot päästä ylppäreiden kunniaksi, vai mitä ikänä ihmiset sit aikookaan.
Mutta niin. Tiivistyksenä, että on melkoisen kuluttavaa, kun joka toinen minuutti on sellanen fiilis että kyllä tää tästä iloks muuttuu, ja joka toine sellane, että miten mä selviän järjissäni näistä puolestatoistaviikosta.
Alan kohta pelätä itteeni, kun oon niin vaikea ja heittelehtivä.
joku vanha random mut sopi nyt tähän postaukseen.
2 kommenttia:
sit ku on kesä ni mä tuun sinne ja sitten pidetään lunkkia ja saat nauraa mun mahtavalle huumorille eikä tarvi itkeä laisinkaan!
tuun joka tapauksessa sinne ku 9.6. on vikat pääsykokeet siel
Lähetä kommentti