Eilen oli n-ilta poikkeuksellisesti Petosella, ja se olikin kivoin sen lajinen ilta pitkään aikaan. Vaikkei mua olekaan uskottu, niin se on kuitenkin kiistatonta, että tilalla on merkitystä. Vedettiin akustista settiä lähes ex tempore, hölli.
Sen jälkeen kun sain kyydin kotiin ja kävelin viimiset sata metriä meidän pihaan, musta tuntu kovin armoitetulta. Hyvät fiilikset tosin kestää yleensä vain vähän aikaa; tänään kurkkua meinaa taas alkaa kuristaa kaikki tuleva. Mutta ehkä mun ei tarttis antautua sille.
Kävelin kaks päivää mun ihanissa miestenshortseissa ja oli parasta. Mulla oli ikävä niitä koko talven.
Tykkäsin muutenkin hurjana noista aurinkopäivistä. Se, mikä ei oo kivaa, on jatkuva hikoilu, mutta kai se hienhaju on osa helteenhajua. Tai ihan vaan ihmisen haju.
Nykyään nousen melkein samoihin aikoihin ku iskä vapaapäivinään. Se on jo melkoinen saavutus. Mulla oli aikomus mennä torikirppikselle, mutta aurinko ei paistanut ja tuuli oli kylmä joten mun into kuoli. Ajattelin myös mennä helluntaikirkkoon, mutta taidankin jäädä kotiin lukemaan. Jos meinaan ylipäänsä lukea, niin se on tehtävä nyt. Ei oo enää montaa päivää ekaan koitokseen.
Iskä puhuu yllättävän harvoin mitään sen työjuttuja, mikä on vähän sääli, koska ne olis tosi mielenkiintosia. Tän taisin tiedostaa tänä aamuna, kun joku Hesarissa ollut sydänkirurgi oli kuulemma tehnyt loppututkintonsa iskän ohjauksessa. Tai jotain. Silläkin oli siinä kuvassa sellaset vinhat kirurgilasit joita testasin joskus.
Istuin olkkarin ikkunan edessä syömässä raejuustoa ja tomaattia ja kattelin äipän solisevaa feikkipuroa. Mun päässä risteilee ihan liikaa ajatuksia. Kaipaan vähän niitä päiviä, kun ajatuksia oli vain vähän ja hallitseva tunne oli sellanen levollinen fiilis. Mut kyllä se vielä palaa.
Eilen kävin ekaa kertaa yhtien tuttavien kotona, joista toinen on äikänopettaja. Mulle tuli jostain syystä hirmu hyvä mieli, kun sen kirjahyllyssä oli niin monta sarjakuvaa, ja vielä sellasia joita oon itekki lukenu. Ja paljon kirjoja, jotka itekki haluisin.
Lehdessä oli tänään transsukupuolinen mies. Mietin, miten vaikea tunne olis, jos kokis olevansa muuta kuin on. En osaa oikein käsittää sitä. Mun sisällä on paljon muita minuja, jotka joskus pyrkii murtautumaan ulos, mutta sellaista minua siellä ei onneks ole, joka tahtois murtautua ulos miehenä ja syrjäyttää naisminän.
Tiesittekö, että helluntai on Pyhän Hengen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti