Esim YÖÖÖRGHH mut kuitenkaa ei

Minulla on AHDISTUS. Isolla a:lla.

Alkupäivä meni hyvin, koska luin vaan ja kykenin keskittymään ihan ihmeellisen hyvin (mitä kummaa, en meinannut edes nukahdella!). Sitten äippä päätti, että tänään käydään tsekkaamassa taas mekkoja.

Mikä Kuopion kauppoja vaivaa, ihan surkeet valikoimat. Tyhmiä, rumia mekkoja. Kun muiden suhteen oli toivo menetetty, mentiin vikana siihen kauppaan, missä oli viimeks ollu paras kandidaatti. Se kandidaatti olikin sit niin paras, että se oli just vakavassa harkinnassa yhdellä tytöllä sovituskopissa, ja lähtikin sen mukaan sitten just ennen sulkemisaikaa.
Mietin, että voi elämän ironiaa. Kolme päivää se mekko oli ollu rauhassa, ja sit vietiin just nenän edestä.
Äippä oli sitä mieltä, että se oli johdatusta. Ei kai se sit kuitenkaan ollu täpöllä sille lämmenny.

Kyllä sitä vois vaikka minkä ottaa matkaan kuhan on vaan oikee koko ja istuu, mutta ku ei vaan oo tullu vastaan sellasta optimaalista. En minä edes tiedä, miltä haluan näyttää, millasen haluan, mutta osaan kyllä sanoa, millasta en halua.
Voi ku osaiski loihtia kankaanpalasta ompelukoneen avustuksella sitä sun tätä pienellä vaivalla. Mut ei.

Mulle iski kaupasta lähtiessä masennusfiilis. Äippä ei hellittäny, vaan halus raahata mut astioita kattomaan, että se osais sanoo sukulaisille mitä sarjaa haluun. No entä tämä teema no entä tää 24h no entä tää tai entäs tää no mites nää aterinsetit oisko tää sarja hyvä. Ois tehny mieli lysähtää kaupan lattialle silleen veteläks ja jäädä siihen pitämään toivotonta ääntelyä. Ei mun aivot kyennyt yhtään ajattelemaan kauaskantoisesti ja kokonaisuuksia; mitä värejä, mitä vois yhdistellä minkäki kanssa. Voi elämän kevät ja tuskat.

Ku päästiin kotiin lysähin sohvalle ja olin ihan et tyhmät lakkiaiset, miks ne pitää pitää, ää-ää-ää-ää. Sit äippä käski tehdä vieraslistan. Oisin voinu itkee. En minä tiiä, ketä haluun ja viitin pyytää, ei minua huvita ajatella.

Mun kurkkua kuristaa ku Ahdistus.

1 viikko siihen et leiri.
2 viikkoo siihen et Treen koitos.
3 viikkoo siihen et Hesan koitos PLUS ne saakelin lakkiaiset.


ja mun pitäs ehtiä lukea ja opiskella ja OPPIA ja päättää ketä kutsun ja tehä kutsukortit ja delegoida Kirde suunnittelemaan menu ja muut juhlajutut ku ite ei oo minkäänlaista mielenkiintoa ja löytää mekko ja kengät ja muu tilpehööri ja varmistaa et piha ja huusholli tulee siivottua jnejnejnejnejnejnejnejne. Saanko skipata.


Jos mulla ois tapana oksentaa paha olo ja ahdistus pois, niin nyt tekisin sen. Harmi ku ei.

Ei minuu kiinnostaa tää, miksen saa skipata.