Ja joo, kävin hakemas myös tulokset koululta. Muuten ei mitään ylläreitä, kaikki tuli sellasina minä lähtikin - paitsi se yks, joka oli mulle se kaikkein tärkein henkilökohtasesti.
Ensin olin vaan että "no voi harmi, nyt kävi näin", mut sit kun rupesin kattomaan pisteitä tarkemmin niin tulin vihaseks sille alustavat pisteet antaneelle opettajalle. Se oli arvostellut ihan täydellisen huti. Tai siis, 14 pisteen pudotus YTL:ssä on kuitenkin AIKA paljon. Vahvasta ällästä eehen. Kiitos tästä valheellisesta toivosta.
Tiiän, ei se elämä tähän lopu ja jos en jotain ansaitse, niin sit en. Mutta silti ottaa päähän kun ei vaan kykene onnistumaan siinä yhessä asiassa missä haluis. Mä haluisin osata! Miksei se riitä. Muut onnistuu, minä en.
J: "Voi VITTU OIKEESTI! Mä saan tonnin! Mummo lupas, et jos pääsen ylioppilaaks niin se antaa mulle tuhat euroo!"
Ihmisillä on kovin erilaiset tavotteet.
Istuttiin Maisukan kanssa torilla tuon jälkeen ja mietittiin, miten kireinä kaikki oli sillon kirjotusten aikaan. Tai ei välttämättä kireinä, mutta kuitenkin sellasina stressaantuneina ja melkein psykoottisina kaikesta pänttäämisestä (tai siitä että olis pitäny päntätä mutta ei päntänny) ja siitä ku olis pitäny onnistua ultimaalisesti just siinä yhessä kokeessa. Ja ku mietin itteeni sillon, niin saan melkein kylmiä väreitä. Olin ihan ruumis. Olisin voinu olla viisaampi ja kieltäytyä monesta jutusta, mikä olis helpottanut huomattavasti kirjotuksiin valmistautumista, mutta valitsin toisin. Nyt kun kattoo taaksepäin niin en voi ku pudistella päätä. Esim se viikko, jonka perjantaina oli tekstitaito. Se oli ihan kamala ja epäinhimillinen.
Joten toisaalta, kun asettaa noikin tulokset silloiseen kontekstiin, niin pitäis osata olla vaan tyytyväinen. (Miten niin selittelyn makua?)
Mutta minä oonkin minä ja siten kovin harvoin täysin tyytyväinen omiin suorituksiini.
Eilen äippä ajo mut Kaaville. Se halus käydä tsekkaamassa sieltä yhden pukuliikkeen. Asiat on jo aika naurettavasti, jos pitää turvautua Kaavin vaatekauppaan. Ei tärpänny.
Mut se oli hupsu pikku kylä. Vaikea ajatella, että ite asuis sellasessa. Ei pyöritty siellä kauaa, mutta siinäkin ajassa ehti nähdä yhden jos toisenkin kylähullua lähenevän kyläläisen. Teki mieli ostaa kirpparilta sellanen akrobaattipuuveistos, mutta en ostanu.
Kaavin jälkeen poljin Mindelle sen epävirallisiin läksiäisiin. Se lähtee koko kesäks töihin Epsanjaan, eikä pääse ees mun ylppäreihin. Yyhyy.
Illalla yritin lukee vielä mutta loppu lyhyeen, koska olin jostain syystä hirmu väsyny. Sammutin valot viis yli ykstoista, miettikää. Sitä ei oo tapahtunut varmaan ikinä, tai ainakaan ala-asteen jälkeen.
Ja vielä perjantaina. Tämä on jo vähän noloa.
Mutta minua väsytti, ja koska nyt olen Luen-Pääsykokeisiin-Orvokki, niin pystyin menemään nukkumaan. Opiskelen-Lukimossa-Orvokki olis tuohon aikaan tehnyt vielä läksyjä suuressa tuskassa ja pilkkinyt aina välillä. Miettikää sitä.
Aamulla nousin jo heti kaheksan jälkeen. Ilman kelloa. LAUANTAINA.
Sitäkään ei oo tapahtunu ikinä. IHmeellistä!
Nyt lähden taas pihalle, koska siellä paistaa aurinko.
Päivän musiikkilöytö: Laura Marling
1 kommentti:
Mulla tippu lautakunnassa äikkä kahdella arvosanalla. Siitä jäiki sit kiinni lääkikseen pääsy ekalla yrityksellä. Toivottavasti sulla ei vaikuta kouluihin :)
Lähetä kommentti