Olin niin ylpee tänään, kun selvisin Neekun kaa reippailemaan ennen pimeää! Miinus kakskytkolme kyllä nipisti ihan kiitettävästi nenää, mutta siinä on vähän sama homma ku nälän kanssa: kun pääsee tietyn kynnyksen yli, niin ei tunnu enää missään tai ainakaan ei huomaa enää.
Kierrettiin meidän lähiöö laajassa kaaressa ja tarvottiin jään kautta kotio. Sekin on yllättävän rankkaa, vähän ku hankipallo paitsi ilman juoksemista (lukuun ottamatta satunnaisia spurtteja) ja siten verenmakua suussa.
Mut pakkasessa ulkoilemisesta tulee kyllä aina hyvin elävä olo.
Yhtä kivasti ei sujunut mun ruokayritelmät. Minua ja tofua ei vaan oo tarkoitettu yhteen. En pääse sen sisälle ja se torjuu mut. Tänään yritin paistaa sitä, mutta se oli taas jotain ihme pehmeetä mautonta ja muutenki epämäärästä ja yritys meni vähän penkin alle. Kohta luovutan sen suhteen ku on aina niin saakelin vaikeeta. Loppujen lopuks jouduin tekemään mun wokista jotain nuudelikeittoa, että se pelastui. Kyllä siitä tuli ihan hyvää, mutta se ei ollut ainakaan tofujen ansiota.
Lisäks pääsin taas mämmikourailun makuun. Jotenkin yks äipän voileipälautanen ei taaskaan pysyny mun käsissä. Yritin pelastaa sen kesken ilmalennon, mutta tuloksena oli lautasen runttaantuminen tiskikoneen kanteen, jonka seurauksena se hajos kahtia ja rytinässä onnistuin toisella puolikkaalla survasemaan sentin mittasen haavan vasempaan pikkurilliin silleen, että iho kuoriutui kauniisti muttei lähtenyt irti. Verta tuli öö paljon.
Mutta ainakin minä yritin pelastaa sen! Minua ja astioita ei oo vaan luotu onnistumaan yhdessä.
Että tällaista verekästä kokkailua.
Nyt mun pitäs ehkä laittautua ihmisen näköseks, ni vois lähtee n-iltaan pyörähtämään.
1 kommentti:
Sun pitää hankkia itelles sit muoviastiat...
Lähetä kommentti